Huh, onnistuin viikon aikana syömään itselleni oikein kunnon turvotukset, joista vaaka kiitti lukemalla 79,9 kg eli nousua viime viikosta lähes kaksi kiloa. Voi elämä. Kerkisinhän tässä normaalipainoinen olla jopa yhden viikon ajan! No, mitä muuta voi odottaa, jos lappaa kaksin käsin jätskiä ja sämpylöitä nassuun. Mutta eiköhän hiilihydraattipöhö ole vain väliaikainen, sillä tällä viikolla aion taas ryhdistäytyä ja palaan puuro ja näkkäri -linjalle ja unohdan kaiken maailman sämpylät. Herkkujakin voisi jälleen kerran rajoittaa...
Mutta pakko sanoa, että nyt kun olen syönyt enemmän, juoksu on kulkenut kevyemmin. Keho palautui lauantain 13,5 kilometrin lenkin jälkeen todella nopeasti, ja maanantaina juoksin 8,4 kilometrin vakiolenkkini noin 5 minuuttia nopeammin kuin viime kuukausina. Ajan paranemiseen vaikutti luonnollisesti asfaltin paljastuminen lumen ja loskan alta, mutta olo oli ihan järjettömän kevyt, voimakas ja energinen. Välillä teki mieli loikata puoli metriä ilmaan ja nauraa ääneen, sillä oli ihan mieletön fiilis. Ihanaa kun juoksutossun alla oli yhtäkkiä pitävä alusta joka ei upottanut, ja ihanaa kun koko kroppa oli täynnä voimaa ja jalat tuntuivat vahvemmilta kuin koskaan.
Mitä väliä jostain väliaikaisista vaa'an lukemista, jos olo on kuin lentoon lähdössä!
Sämpylät on minunkin kompastuskiveni. Ja nehän pitää syödä tuoreina, kun ei niillä seuraavana päivänä tee mitään. Eli 10 sämpylää illan aikana naamaan.
VastaaPoistaMinun on sinänsä kuitenkin aika helppo pysyä erossa sämpylöistä. Niihin tulee mieliteko oikeastaan vain silloin tällöin ja paluu näkkileivän pariin tuntuu vain huojentavalta. Vielä kun oppisi sen kuuluisan kohtuuden suklaan ja jäätelön kanssa.
VastaaPoista