25

Kävin ostoksilla lempiurheiluvaatekaupassani Lidlissä. Tänään tuli myyntiin läjä erilaisia juoksuvaatteita, ja ryysin kauppaan alennusten perässä juoksevan mummon lailla jo aamusta. Lidlin urheilukamat ovat mielestäni aivan yhtä hyviä kuin jopa kymmenen kertaa enemmän maksavat merkkivastineet, ja kyttäänkin aina mainoksista, milloin myyntiin tulee jotain ostamisen arvoista. Yksi aivan loistava puoli Lidlin urheiluvaatteissa on se, että niissä on lähes poikkeuksetta taskut. Aika usein nimittäin törmää juoksuvaatteisiin, joissa ei ole lainkaan taskuja, mikä on mielestäni aika iso puute. Minulla on jopa yksi lehden tilauslahjana saatu takki, jossa ei ole taskun taskua, voi jee.

Ostin lyhythihaisen juoksupaidan, -caprit, -takin sekä kokopitkät urheiluhousut. Yhteensä vaatteet maksoivat vajaa 40 euroa. Ohessa hienot Lidlin nettisivuilta otetut kuvankaappaukset, joissa on siis esillä listan kolme ensimmäistä tuotetta. Pitkät housut olivat ilmeisesti jäännös jostain aiemmasta erästä, sillä ne löytyivät haudattuna toisesta paikasta eikä niistä nyt siis ole kuvaa. Mustat perushousut ne joka tapauksessa ovat. Ärsyttää muuten välillä, että usein noissa naisten vaatteissa on värivaihtoina joko pinkki tai musta. Miesten vastaavissa kamoissa oli tarjolla ihana turkoosi. Valitsin paidan ja takin väriksi joka tapauksessa tuon pinkin, sillä mustia vaatteita minulla on ihan riittämiin ja niissä tulee vain entistäkin kuumempi, jos juoksee aurinkoisella säällä.

Vähän muuten ahdisti ajatus kireistä juoksucapreista, mutta sovitin niitä äsken päälleni eivätkä ne näyttäneet loppujen lopuksi hullummilta. Nyt pitää vain toivoa, että pian tulee tarpeeksi lämmin, että pääsen testaamaan kaikkia uusia vaatteita. Takin voisin kylläkin jo tänään laittaa ylle. Kyllä se vain niin on, että uudet vaatteet piristävät myös liikunnassa!

Mitä tulee liikuntaan muutoin, niin viime viikon liikuntakooste on seuraavanlainen:


Perjantai oli oikea luksuspäivä, sillä pääsin tallille sekä meno- että paluumatkan autokyydissä. Toisaalta kävelyjen jääminen väliin harmitti vähän, kun en sitten enää saanut erikseen aikaiseksi lähteä lenkille. Lauantaina uskaltauduin toistamaan parin viikon takaisen 13,5 kilometrin lenkin, joka taittuikin tällä kertaa kevyemmän oloisesti. Ei se vieläkään varsinaisesti mikään läpihuutojuttu ollut, mutta kroppa kesti matkan huomattavasti paremmin. Pitäisi muuten etsiä joku tasaisempi reitti pitkille matkoille, sillä tuo nykyinen käsittää muutamia sen verran ärjyjä ylämäkiä, että niiden soisi osuvan mieluummin lyhyiden lenkkien varrelle. Ei ole kiva tunne pusertaa puolivälissä matkaa jumalattoman jyrkkää ja pitkää mäkeä ylös kun tietää, että se vie matkan pituuteen nähden kohtuuttomasti voimia lihaksista ja kotiin pitäisi kuitenkin vielä jaksaa seitsemän kilometriä. Mutta toisaalta taas... olen jaksanut hölkätä lenkin läpi mäistä huolimatta, joten ehkä se vain pitäisi ottaa treenin kannalta. Ei ulkona juoksu koskaan ole mitään pelkällä tasaisella alustalla etenemistä.

Liikuntaviikko oli siis mainio. Syömisten kanssa iloittelin loppuviikosta ehkä hivenen liikaa, mutta keskiviikkonahan sen sitten taas näkee, sainko karistettua liiat energiat teiden varsille vai vaaniiko vararengas pääsyä takaisin vyötärölle. No joo, elämä on elämää.