25

Rasti seinään! Tänään juoksin 8,4 kilometrin vakiolenkkini ensimmäisen kerran alle tuntiin, sillä loppuaika oli 57:51. Ihan huippua! Minähän olen tunnettu temmoltaan rauhallisista hölkkäilyistä, mutta tänä keväänä jaloista on ruvennut irtoamaan ihan uutta vauhtia.

Helmikuun lopussa polvivammailujen ja kolmen viikon juoksutauon jälkeen tuon 8,4 kilsan taittamiseen meni 1:09:56, huhtikuun lopussa mentiin jo aikaan 1:02:45 ja tänään sitten yhtäkkiä huhtikuun aikaa noin viisi minuuttia nopeammin! Se on minulle paljon se. 15 kilometrin pitkät ja rauhalliset hölkät, lenkkipolun mäkijuoksut sekä palauttavat kävelylenkit ovat ilmeisesti tehneet taikansa, kun yhtäkkiä kunto kesti paljon reippaamman yhtäjaksoisen juoksun kuin mihin olen aiemmin tottunut. Aika mahtavaa. On ihan älyttömän motivoivaa nähdä edistyvänsä. Ei se taida ihan puppua olla, kun asiantuntijat kehottavat vaihtelemaan lenkkien reittejä ja pituuksia lepoa unohtamatta. Viime syksyn ja talven kiersin käytännössä pelkästään tuota 8,4 kilometrin reittiä ilman että kunnossa tuntui tapahtuvan sen ihmeempiä loikkauksia eteenpäin, mutta tämä kevät on kyllä tehnyt ihan ihmeitä.

Vaikka en ulkopuolisen silmissä ehkä näytä yhtä virtaviivaiselta kuin gepardi eikä menoni välttämättä ihan vastaa sen vauhtia, niin pääasia että tunnen sisäisen kissapetoni elävän, voivan hyvin ja voimistuvan päivä päivältä.

(kuvalähde)