25

Jees, paino oli tänään 76,9 kiloa eli onnistuin viime keskiviikkona asettamassani tavoitteessa. Tarkoitus oli siis 1,9 kilon pudotuksen jälkeen vakauttaa paino 77 kilon tuntumaan. Tunnen kroppani jo sen verran hyvin, että isojen pudotusten jälkeen (silloin kun niitä ehkä kerran vuodessa tapahtuu, lol) seuraa tasapainotteluvaihe, mistä sitten voi hissuksiin lähteä taas hivuttamaan painoa alaspäin. Ensi keskiviikoksi pyrin saamaan painon noin 76,5 kiloon.

Tämä on muuten taas niitä hetkiä, kun pysähtyy miettimään, että milloinkahan minä viimeksi olen painanut 76:lla alkavan lukeman verran. Jaa-a. Ala-asteella? Kuten olen ennenkin tainnut täällä blogissani muistella, jo yläasteella painoin suunnilleen 90 kiloa. Hitto, että olin jytkylä jo kakarana.

Nykyisin havahdun tasaisin väliajoin tunteeseen, voiko tämä olla totta. Olen hitaasti onnistunut pudottamaan kaiken kaikkiaan 19,1 kilogrammaa merkittävästä ylipainosta normaalipainoon. Ja mitä kaikkea siinä matkan varrella onkaan tapahtunut!

Eilen juoksin eli hölkkäsin ensimmäisen kerran 19,5 kilometriä (aika 2:48:48). Puolimaraton vaatii enää 1,6 kilometriä päälle. Mutta huh huh. Viimeiset kilometrit taitoin puhtaasti tahdonvoiman avulla. Jossain vaiheessa luulin, etteivät jalkani yksinkertaisesti kanna loppuun asti, mutta keskityin ottamaan askelen kerrallaan ja toistelin mielessäni, että niin olen laihdutuksessakin edennyt: vauhdista viis, kunhan et pysähdy. Ja jaksoin, minä tein sen. Keho oli ihan kuitti. Kotona en meinannut jaksaa löysätä lenkkareiden nauhoja ja matkalla eteisestä keittiöön silmissä sumeni hetkeksi. Kiskoin sitten kitaani ensiavuksi äkkiä litran vettä, maitoa suoraan purkista, pari glukoosipastillia ja näkkäriä. Nyt ajatus vastaavasta lenkistä lähinnä kauhistuttaa, mutta eiköhän aika viikossa tai parissa ala kullata muistoja. Toisaalta nyt tiedän, että selviän 19,5 kilometrin matkasta, joten sen taittaminen uudestaan tulee olemaan henkisesti jo paljon helpompaa.