Otin Porin juoksukoulun käyttööni reilu vuosi sitten. Tarkoitus oli 11 viikon ohjelmaa noudattamalla kohottaa kuntoaan sen verran, että viimeisen viikon lopussa jaksaisin juosta 10 kilometriä. No, en kyseiseen saavutukseen ihan yhdessätoista viikossa kyennyt, mutta tänään voin vihdoinkin sanoa, että olen virallisesti (ja hieman soveltaen) suorittanut Porin juoksukoulun loppuun! Kävin äsken hölkkäämässä 10,4 kilometriä ja yksi virstanpylväs on täten saavutettu. Olen niin onnellinen ja ylpeä itsestäni. Reisiparkani olivat aivan hyytelöä viimeiset kilometrit, mutta jotenkin sitä vain saa aina itsestään irti mahdottomaltakin tuntuvia juttuja, kunhan vain haluaa tarpeeksi.

Sain Sontsikselta tunnustuksen, Beautiful Blogger Awardin. Kiitos todella paljon! Asiaan kuuluu paljastaa itsestään seitsemän seikkaa:

1. Opiskelen käännöstiedettä ja minun pitäisi valmistua tänä syksynä. Tähtään kaunokirjallisuuden kääntäjäksi, ja olin kesällä 2009 valtavan onnellinen saatuani työharjoittelupaikan eräästä kustantamosta, joka julkaisi ensimmäisen kääntämäni kirjan tämän vuoden keväällä.

2. Olen aikamoinen erakko. En juurikaan viihdy ihmisten seurassa, ja tarvitsen paljon tilaa, rauhaa ja omaa aikaa ympärilleni.

3. Rakastan yli kaiken reality-sarjaa Survivor. Jos sarjan tuotanto jonain päivänä lakkautetaan, tulen olemaan murheen murtama. Amerikoissa alkoi muuten eilen uusi, 21. kausi, joten syksy on pelastettu!

4. Unelmoin maailmasta, jossa ihmisen arvoa ei mitata rahan, työpaikan ja menestyksen perusteella. Haluan elää elämäni siten, että minulla on aikaa itselleni. Valitsen mieluummin vaatimattomamman palkkapussin, jos se takaa sen, että ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin 40-tuntista työviikkoa.

5. Minulla ei ole ajokorttia, ja odotan kauhulla sitä päivää, jos kortista ja omasta autosta tulee minulle välttämättömyys, koska autokoulun käyminen 17-18-vuotiaiden ihmisten kanssa tulee olemaan harvinaisen karmea kokemus. (Tästä ei ole epäilystäkään!)

6. Olen kotoisin pieneltä ja jokseenkin konservatiiviselta paikkakunnalta ja pelkään, että sukulaiseni pitävät minua kummallisena, koska minulla ei ole vielä lapsia eivätkä ne kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiini - jos kuuluvat lainkaan. Lapset ovat mielestäni kertakaikkisen ärsyttäviä, ja niitä ärsyttävämpiä ovat ainoastaan aikuiset, jotka vihjailevat biologisesta kellosta ja vauvakuumeesta, jonka iskemiseltä ei kuulemma voi välttyä.

7. Rakastan kissaani, miesystävääni, pipoja, rauhallisia hetkiä, hevosia, kirjoja, musiikkia ja kevättä. Viime aikoina olen oppinut rakastamaan myös itseäni.

Tunnustuksen laitan eteenpäin Tainalle, koska hän jaksaa sisukkaasti pyrkiä tavoitepainoonsa. Hän on myös huomannut sen, että painonhallinnassa on kyse isommista ja tärkeämmistä asioista kuin vaa'an lukemista. Tunnustuksen saa myös Kristiina, koska hän on jo pitkään ollut hyvä ystäväni ja tiedän, että hän pystyy mihin vain, mitä hän itse haluaa.

Parin päivän kylpyläloma on nyt takana, ja tekipä hyvää hieman irrottautua kaikesta. Suklaan syömisen ja porealtaassa lillumisen lisäksi jaksoin ensimmäisenä päivänä räpistellä kuntouintialtaassa hurjat 200 metriä ja toisena päivänä yhteensä 500 metriä. Seurauksena oli kuitenkin se, että innostuin uimisesta kuntoilumuotona, ja ajattelin, että voisin pyrkiä käymään uimahallissa vaikka kerran viikossa. Se olisi niin hyvää treeniä yläkropallekin, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle omassa liikkumisessani.

Kävin eilen Intersportissa ja löysin jostain hullusta ale-laarista itselleni uudet juoksukengät ensi kevääksi. Ajattelin mennä vanhoilla vielä tämän syksyn ja talven, sillä ne ovat vasta vuoden vanhat ja ihan mainiossa kunnossa. Mutta en voinut olla ostamatta noita uusia, sillä sain ne vaivaisella 29,90 eurolla (lähtöhinta oli 140 euroa). Ne olivat viimeiset kappaleet kyseistä mallia, ja uskomatonta kyllä juuri minun kokoani. Minulla on sen verran isot koivet, että harvemmin teen kenkäostoksilla mitään löytöjä, ellen sitten suuntaa suosiolla miesten osastolle.


Kengät tuntuvat todella hyviltä jaloissa. Niissä vaikuttaisi olevan enemmän joustoa ja kimmoisuutta kuin mitä nykyisissä kengissäni oli uutenakaan, mikä selittynee hintaerolla. Nykyisten kenkieni lähtöhinta oli "vain" 100 euroa. Ehkäpä noiden uusien kenkien myötä voisin jolkotella enemmän asfaltillakin, mikä mahdollistaisi vähän tasaisempien juoksulenkkien tekemisen, kun ei tarvitsisi aina puhista ylös ja alas lenkkipolun mäkiä.

Pidennetty viikonloppureissu kotikotona on nyt takana. Lauantai oli raskas päivä, kun oli mummon hautajaiset ja muistotilaisuus, mutta elämä jatkuu vaikka ikävä jääkin.

Reissussa tuli lenkkeiltyä paremmin kuin osasin odottaakaan. Kohtasin menneisyyden demoneita ja hölkkäilin läheisellä pururadalla, jossa on talvisin hiihtolatu ja jota kakarana tuli koulun liikuntatunneilla hiihdettyä muutama kiekko liikaa. Lenkit olivat varsin hidastempoisia, sillä jalat olivat raskaan tuntuiset. Liekö viime viikon sunnuntain pitkä juoksulenkki vieläkin painanut jaloissa, sillä en ollut pitänyt lainkaan välipäiviä liikunnasta. Joka tapauksessa menneellä viikolla tuli liikuttua siis yhteensä kuutena päivänä:

Nyt on edessä muutaman päivän rentoutumisloma, ihanaa.

Toisinaan tuntuu, että tämä painon pudottaminen on ihan arpapeliä. Paino oli nimittäin tänään 86,6 kilogrammaa eli pudotusta viime viikosta oli 900 grammaa. Kaipa se sitten pitää paikkaansa, että aineenvaihduntaa on välillä järkytettävä massiivisilla kalorimäärillä, jotta elimistö ei mene säästöliekille, ja että keho tarvitsee energiaa polttaakseen rasvaa. Mutta viime viikon porsasteluista seurannut olo oli kyllä sen verran infernaalinen, etten taida ottaa usean päivän kalori-iloitteluja uudelleen ohjelmistoon ihan heti. Pidemmällä aikavälillä kyseisen laihdutusmenetelmän tehokin lienee kyseenalainen.

Mutta olen iloinen! Painonihan käväisi kuukausi sitten 86-lukujen puolella, ja nyt siellä ollaan taas. Tavoitteeni on, että pyrin tasaannuttamaan painon nyt näille lukemille ja estämään pääsyn takaisin 87-luvuille. Sitten voinkin hiljalleen ruveta hinautumaan 85-luvuille. Nyt tuntuu taas vahvasti, että kyllä minä sinne 78 kiloon vielä pääsen, kunhan vain jaksan olla kärsivällinen.

Ensi viikon keskiviikkona olen vaa'an ulottumattomissa, joten seuraavan kerran palaan läskipunnitusten pariin kahden viikon päästä. Olen aika hyvin onnistunut pääsemään eroon maanisesta ramppaamisesta vaa'alla, ja tarkoitus on, etten tämän kahden viikon aikana käy kertaakaan vaa'alla, vaan keskityn kropan tuntemuksiin. Katsotaan miten käy!