Tregginsit saivat minut pohtimaan housujen syvintä olemusta hieman lisää.

Olen ennenkin valittanut blogissani housujen ostamisen vaikeutta. Syy siihen on nyt melko selkeä, sillä otin äsken mittanauhalla mitat lantiostani ja vyötäröstäni: vyötäröllä oli mittaa 82 cm ja lantiolla 112 cm. Kaipa siinä ongelmia syntyy, jos vyötärö on kokoa 42, mutta lantio kokoa 46. Vartaloni on melko puhdas päärynä, vaikka harteikas olenkin. Käytän nykyään jopa 38/40-kokoisia paitoja, jotka oikeasti näyttävät hyviltä eivätkä siltä, että saumat ratkeavat liitoksistaan ihan justiinsa. (Toisaalta kaapistani löytyy myös XL-kokoisia paitoja, jotka ovat varsin passelin kokoisia.)

No, on kai ajateltava tätä asiaa positiivisesti siltä kannalta, että perselihavana vältän sentään pahimmat vyötärölihavuuden mukanaan tuomat terveysriskit. Jee!

Nyt olen tehnyt jotain sellaista, minkä tekemistä olen tähän päivään saakka yrittänyt kaikin voimin vältellä. Olen päättänyt hankkia trengginsit ja voi hyvänen aika sentään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että leveä ahteri ja piukeat farkkukuvioiset trikoot eivät ole se toimivin yhdistelmä. Mutta tänään sorruin tilaamaan moiset joustoihmeet H&M:ltä ja odotan jo kauhulla hetkeä, kun saan paketin kotiini ja ähisten rullaan pöksyt kinttuihi ja itken peilikuvani edessä. Koska vahva lähtöoletus on, etteivät ne yksinkertaisesti voi näyttää hyviltä.

Syy miksi ylipäätänsä lähdin tregginsejä hankkimaan on se, että minulla on muutamat saappaat ja tarvitsen kapealahkeiset housut niitä varten. Surullisenkuuluisat Elloksen koon 44 farkut eivät (yllättäen) vieläkään mahdu päälleni, joten joku ratkaisu tähän valtaisaan dilemmaan oli keksittävä. Viime syksyn ja talven housuja en voi käyttää, sillä ne ovat liian isot (!). Olen jossain ihmeellisessä housulimbossa, sillä aiemmin käyttämäni housut roikkuvat päällä ja ovat rumat, mutten mahdu vielä uusiinkaan.

Reportaasia tregginskokemuksista seurannee parin viikon sisällä. Kuvia en todellakaan lupaa.

Upeaa, paino oli tänä aamuna 86,5 eli viime viikosta reilun kilon vähemmän! Olen ollut 86-lukujen puolella jo pari kertaa aiemminkin, mutta aina se painonketale on noussut takaisin 87 kilon yli. Tämän viikon missio onkin, että vaaka näyttäisi ensi viikollakin lukemaa 86,X. Pakkohan tuon 87 kilon rajan on jossain vaiheessa murtua ja jäädä menneisyyteen. En vain yksinkertaisesti suostu roikkumaan sen tuntumassa koko loppuelämääni.

Mutta hyvä fiilis tämän aamun lukemasta! Painoindeksi on nyt 27,6 eli ei tästä enää kamalan pitkä matka olisi lukemaan 25,0. Mikäli siis jatkossakin paino putoaa useammin kuin nousee. Tähän mennessä taipaleeni vaikuttaisi menneen tahtia "kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin". Hidasta ehkä, mutta kärsivällisyyden riittäessä pitäisi viedä maaliin asti.

Mennyt viikko oli liikuntojen suhteen hieman rennompi kuin edellinen, mutta ihan kivasti tuli siitä huolimatta liikuttua. Tallille ja takaisin pyöräily jäi tällä viikolla väliin, kun sain autokyydin. Maanantain ja tiistain vapaapäivät tekivät muuten todella hyvää, sillä keskiviikon juoksulenkki sujui todella kevyesti ilman ainuttakaan valittavaa lihasta. Lenkkipolun mäetkin alkavat taittua koko ajan helpommin ja helpommin. Reidet tuntuvat hurjan vahvoilta ja tuntuu mahtavalta laittaa ne töihin.


Aiemmin juoksin 4,3 kilometrin perusmatkaa, mutta viime aikoina on ollut tarve juosta hieman pidempää lenkkiä, ja olenkin lisännyt lenkkipolun perään 1,7 kilometrin asfalttiosuuden, minkä seurauksena pyrin nyt juoksemaan kuutta kilometriä kerrallaan. Tuohon sitten vielä tulee lisäksi alku- ja loppukävelyt, jolloin lenkin pituudeksi tulee yhteensä 7,5 kilometriä. Välillä sitten pyrin juoksemaan pidemmän noin kymmenen kilometrin lenkin, eli eiköhän näillä eväillä kunto pysy kohdillaan. Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta puhua ja suunnitella jotain tällaista. Yhä edelleen usein havahdun epäuskoiseen tunteeseen siitä, että ihanko oikeasti minä pystyn juoksemaan tuollaisia matkoja. Ihan uskomatonta.

Vähään aikaan ei ole juurikaan tullut edistymistä painorintamalla, joten rupesin laskemaan yhteen syyskuun liikuntoja, jotta näkisin, että jotain sentään on tullut tehtyä:

- juoksu 59,6 km
- kävely (juoksulenkkien yhteydessä) 15,4 km
- sauvakävely 19 km
- pyöräily 40 km
- uinti 700 m
- ratsastus 4 h 50 min

Yhteensä liikuin viime kuussa siis 134,7 kilometriä ja ratsastukset päälle, mikä on kai aika paljon ainakin minulle, joka reilu vuosi sitten en liikauttanut persettäni sohvalta juuri minnekään. Kaipa tämä myös jotenkin kropassa näkyy vaikka vaaka ei armoa annakaan. Ainakin allit ovat jonkin verran kiinteytyneet sauvakävelyn ja epämääräisten punnerrusharjoitusteni myötä, joita teen silloin tällöin.