Uskomatonta mutta totta: painoni laski kuin laskikin joulukuussa! Vaaka näytti äsken lukemaa 81,6 kg eli joulukuun ensimmäisen päivän mittauksesta pudotusta oli 500 grammaa. Wow, en uskonut, että tämä olisi mahdollista. Tavoitteeni oli olla lihomatta, minkä toteutumista sinänsä epäilin useaan otteeseen vahvasti, mutta näköjään liikunta ja viime viikon palautuminen järkevään ruokavalioon teki tehtävänsä. Olen hurjan tyytyväinen ja tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Aloitin eilen matkakestävyyden treenaamisen puolimaratonia varten ja hölkkäsin 11,4 kilometrin pituisen lenkin. Oli muuten pisin lenkki, jonka olen koskaan juossut, mutta tuntui ihan hyvältä. Ajattelin nyt tehdä niin, että juoksen tuon lenkin tammikuun ajan kerran viikossa, ja helmikuussa lisään matkan mittaa ja juoksen viikoittain noin 14 kilometrin pituisen lenkin. Maaliskuussa juoksen 16 kilometriä, huhtikuussa 18 km ja toukokuussa aion sitten ensimmäisen kerran elämässäni juosta 21 kilometriä yhteen menoon. Siitä jääkin sitten mukavasti vielä kesä aikaa treenata kyseistä matkaa ja toivottavasti koko ajan reippaampaa tahtia.

Olen ihan valtavan onnellinen tästä kaikesta!

Siinä se nyt sitten on:

ILMOITTAUTUMINEN

Päiväys: 31.12.2010
Tapahtuman nimi: VARALA MARATON, TAMPERE
Aika: 04.09.2011

Perjantaina ilmoittauduin puolimaratonille ja tänään maksoin 35 euron arvoisen osallistumismaksun. Tätä ei kyllä olisi kukaan minusta joku aika sitten uskonut: maksaa nyt tuollainen summa siitä huvista, että joutuu juoksemaan 21 kilometriä yhteen kyytiin. Karmeintahan tässä on se, että tällä hetkellä 21 kilometriä ei todellakaan tästä kropasta irtoa, mutta hitto vieköön, kyllä se syyskuuhun mennessä irtoaa! En anna yhdenkään tekosyyn olla tavoitteeni tiellä. Jos on harjoiteltava 20 asteen pakkasessa, niin sitten pukeudutaan Michelin-mieheksi ja harjoitellaan.

Peruskuntoni on tällä hetkellä sen verran hyvässä kunnossa parin vuoden takaiseen verrattuna, että suhteellisen luottavainen olo minulla on puolimaratonin suhteen. Polvetkin ovat viime aikoina olleet kipuilematta eivätkä ole kiukutelleet juoksusta, joten uskallan luottaa, että ne kestävät myös puolimaratonin.

Olen miettinyt aikatavoitettani eli kahta ja puolta tuntia. Loppujen lopuksi ei sen ole väliä mihin aikaan puolimaratonista suoriudun; pääasiallinen tavoite on juosta koko matka. Toisaalta salainen tavoite on päästä ainakin alle kolmen tunnin ja siihen minulla jo tältä pohjalta pitäisi olla realistiset mahdollisuudet. Kahden ja puolen tunnin alittaminen vaatiikiin jo vauhtikestävyyden lisäämistä, mutta sen treenamistahan olenkin jo suunnitellut. No, turha kai tässä vaiheessa on moisia aikarajoja miettiä, kun aikaa kunnon ja vauhdin parantamiseen on vaikka kuinka. Joka tapauksessa pyrin harjoittelussa siihen, että jaksaisin juosta tuon 21 kilometriä hyvissä ajoin ennen virallista puolimaratonia, ettei sitten tarvitse olla lähtöviivalla kauhusta kankeana ja miettiä, pystynkö minä tähän edes ja mitä jos järjestäjät joutuvat noukkimaan minut jostain ojan pohjalta, jonne olen tuupertunut läkähdyksissäni. No joo, en usko, että siinä noin kävisi, mutta kaikenlaisia ajatuksia sitä itseään epäilevä mieli osaakin synnyttää. Kaiken kaikkiaan minulla kuitenkin on hyvä ja positiivinen mieli tämän asian suhteen.

Se vapaus, se riemu.

(kuvalähde)

Joulukuu on nyt takana, joten on aika tehdä yhteenveto joulukuun liikunnoista:

- juoksu 91,1 km
- kävely 38,4 km
- sauvakävely 12,6 km
- hiihto 8,6 km
- ratsastus 4 h

Välillä minusta tuntui, että joulukuu meni kaikin puolin ihan läskiksi, mutta näköjään onnistuin pakkasista ja muista tekosyistä huolimatta liikkumaan varsin hyvin. Laskin huvikseni joulukuun kilometrit yhteen, ja niitä oli kaiken kaikkiaan 150,7 eli olen tainnut alimitoittaa tämän tammikuun liikuntahaasteeni aika tehokkaasti. Uskon nimittäin, että tulen tässä kuussa liikkumaan huomattavasti enemmän kuin joulukuussa. Joten lienee siis syytä lisätä haastetta: lähden kunnianhimoisesti tavoittelemaan 150 liikutun kilometrin sijasta 200 kilometriä! Katsotaan miten käy.

Mitä tulee menneen viikon liikuntoihin niin niitä kertyi todella hyvä määrä. Ruokavaliokin on ruvennut järkevöitymään ja pahimmat herkkuvieroitusoireet ovat nyt takanapäin. Olen päässyt eroon turvotuksista, ja keskiviikon läskipunnituksessa selviää lopullinen (karu?) totuus joulukuusta ja sen vaikutuksista vaa'an lukemiin.

Mutta näyttipä vaaka mitä tahansa, minulla on hyvä olo. Liikunta on tehnyt ihmeitä kropan ja mielen vireystasolle. Lisäksi liikunta ei tunnu enää miltään velvollisuudelta tai pakolta, vaan usein tulee se fiilis, että nyt tekee mieli lähteä pihalle liikkumaan omaksi ilokseen. Kävin tällä viikolla poikkeuksellisesti ratsastamassa kahtena päivänä, ja tänään sain autokyydin tallille molempiin suuntiin. Kotiin tultuani oli sitten olo, että voisin liikkua hieman lisää ja kävin sitten hölkkäämässä rauhallisen 7 kilometrin lenkin.

Tuntuu aika hurjalta katsella noita liikuntamääriä, sillä en voi uskoa, että minä olen niiden takana. Eikä minusta tunnu mitenkään, että olisin rättipoikki ja että tekisi mieli olla liikauttamatta eväänsä seuraavaan kahteen viikoon. Ei tunnu lainkaan oudolta käyttää kahta tuntia liikuntaan päivässä. Kukapa olisi uskonut... vähiten varmaan minä itse!

Vuosi vaihtuu ihan juuri ja tässä vaiheessa kai pitäisi tehdä kaikkia hienoja uudenvuodenlupauksia. Minulle tammikuun alkaminen merkitsee sitä, että pyrin suunnitelmallisempaan liikunta- ja ruokailurytmiin. Tämä joulukuun loppu on oikeastaan ollut vierottautumista suklaasta ja muusta joulunajan syömisestä eli toisin sanoen olen suklaankaipuussani kolunnut kaikki kaapit ja pakastimen tyhjiksi leivästä, karjalanpiirakoista, juustosta jne. Eli varsinaisesti en ole vielä päässyt kiinni ruokavalioon, joka edesauttaisi painon putoamista.

Tammikuun alkaessa luovun jälleen leivän mussuttamisesta, ja siirryn puuro- ja näkkärilinjalle. Huomasin sen erittäin toimivaksi strategiaksi loka- ja marraskuun aikana.

Aloitan myös puolimaratonin treenaamisen ja olenkin kaavaillut seuraavanlaista viikko-ohjelmaa liikunnoille:

maanantai: hiihto
tiistai: pitkä juoksulenkki (aina 5-10 minuuttia pidempi kuin edellisellä viikolla)
keskiviikko: vapaa + Aino Ihana Maitosuklaa -päivä
torstai: intervallijuoksulenkki
perjantai: kävely + ratsastus
lauantai: hiihto
sunnuntai: juoksulenkki omaan tahtiin

Ohjelma muokkautunee aina tilanteen ja säiden mukaan, mutta tämän rungon ympärillä pyrin pysymään. Tammikuussahan aion myös suorittaa itselleni asettaman liikuntahaasteen eli 150 kilometriä liikuntaa kuun aikana. Pään kasassa pitämiseen olen luonnollisesti varannut aikatauluun virallisen jäätelötonkkahetken! Muutoin aion pysytellä erossa karkista, suklaasta ja kekseistä.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, tavoitteeni oli saavuttaa painoindeksi 25 ennen kuin täytän 26 vuotta. Saavutan kyseisen iän 2.2. joten luultavasti en alkuperäiseen tavoitteeseeni pääse. Mutta ei se oikeastaan haittaa. Koen että olen saavuttanut menneen vuoden aikana paljon sellaista, jota en edes osannut odottaa. Moni niistä asioista on tärkeämpää kuin pienenevät kiloluvut, vaikka toki ne ovat ainakin osittain kytköksissä painon putoamiseen. Itsetuntoni ja itsearvostukseni ovat kohonneet. Näen nykyään itseni kauniina ja hyvänä ja tiedän, että unelmat ovat mahdollisia.

Minulla on nyt sukset! Kävin siis tänään ostamassa koko paketin eli sukset, siteet, monot ja sauvat. Sukset ovat jotain hienoa Optigrip-teknologiaa eli suksia ei tarvitse voidella lainkaan, mikä on kyllä suoranainen helpotus minulle, jolla ei ole voiteluista (tai ylipäätänsä hiihtämisestä!) juurikaan mitään käsitystä. Tärkeintä on tietysti se, että sukset ovat kovin kauniit:

(kuvalähde)

Kotiin päästyäni söin hieman ja lähdin testaamaan suksia. Olin odottanut, että hiihto tuntuisi ainakin 10 vuoden tauon jälkeen raskaalta ja vieraalta. No, tekniikkani todennäköisesti oli aivan pystymetsästä, mutta yllätyin miten kevyeltä hiihtäminen tuntui ja hiihdinkin yhteensä 8,6 kilometriä eli kaksi kertaa samaisen lenkkipolun ympäri, jolla etenkin viime keväänä ja kesänä treenasin juoksua. Hiihdon keveys saattoi johtua siitä, että etenemiseni oli jokseenkin verkkaista, mutta eiköhän parantuneella peruskunnollanikin ollut osansa.

Mutta ihanaa kun saattoi hiihdellä omaan tahtiin omassa rauhassa. Mukavaa saada kaiken lisäksi vähän vaihtelua juoksulenkkien lomaan.