Vaaka näytti tänään lukemaa 85,7 kilogrammaa eli lisäystä viime viikkoon tuli ihan hirveän karmeat 200 grammaa. Tietysti olisi ollut mukava menettää nuo kaksisataa grammaa, mutta oikeastaan olen tosi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Tämä on jo toinen viikko peräkkäin, kun olen 85,x-lukujen puolella ja se on mahtavaa. Mahtavaa on myös se, että mittasin äsken vyötäröni ja lantioni ympäryksen, ja uudet mitat ovat 80 ja 110 cm. Muutosta alkukuun mittoihin siis molemmissa kaksi senttiä. Vähän harmittaa, etten ole aiemmin turvautunut mittanauhaan, vaikka moni sitä suositteleekin, sillä vähenevät sentit jos mitkä todistavat, että keho oikeasti muuttuu vaikka vaaka junnaisikin vastaan.

Ai niin! Ja jumalauta sentään, pungin äsken itseni niihin Elloksen koon 44 farkkuihin ja sain huikean vatsan sisäänvedon jälkeen napin ja vetoketjun kiinni. Ja ei, housuja ei todellakaan voi vielä käyttää, mutta edistystä tämäkin, heh.

Kävin tänään hölkkäilemässä kuuden kilometrin lenkin, mutta pysyin visusti poissa lenkkipolulta. Pelkkä ajatus mielikuvissa vuoriksi muuttuneista mäennyppylöistä sai jalat tutisemaan siihen malliin, että suunnistin suosiolla suht tasaiselle asfalttireitille. Reidet olivat väsyneet, mutta yllättävän helposti matka taittui. Kaipa mäkilenkkien teko vaikuttaa siihen, että tasaisella meno tuntuu hyvinkin vaivattomalta. Pitäisi kai useammin uskaltautua pois lenkkipolulta, mutta pyrin varjelemaan polvia, jotka ainakin ennen ovat ärtyneet asfaltista. Toisaalta viime aikoina olen huomannut, että ne kestävät aika hyvin kovaakin alustaa.

Mutta huomenna pidän ansaitun vapaapäivän! Johan tässä kolmen päivän aikana tulikin liikuttua reilusti yli 20 kilometriä. Huomenna on myös läskipunnitus, ja toivottavasti vaaka näyttäisi kivoja lukemia. Tavoitteena on pysyä 86 kilon alla, ja jos viime viikon tulos 85,5 kg alittuu, niin olen enemmän kuin iloinen.

Mennyt viikko oli varsin kelpo liikuntojen suhteen:

Viikko kruunautui pitkällä juoksulenkillä lumiräntäsateen keskellä. Olo oli hivenen epätodellinen ja irrallinen, kun musiikki soi kuulokkeissa ja näkyvyys oli melko rajallinen, sillä silmälasini olivat ihan huurussa ja rännän laikuttamat. Erotin oikeastaan vain valot, vastaan tulevien ihmisten hahmot ja tien rajat. Juoksin 4,3 kilometrin lenkkipolun kaksi kertaa ympäri, minkä päälle vielä 1,7 kilometriä asfaltilla. Olen jo aika hyvin tottunut lenkkipolun mäkiseen maastoon, mutta kyllä tuo toinen kierros alkoi parin mäen kohdalla itkettää. No, kintut ja persaus saivat ainakin kunnon treenin.

Olen nyt kolmena sunnuntaina peräkkäin tehnyt pidemmän juoksulenkin, ja yritän tehdä siitä perinteen. Rutiineista on minulle usein hyötyä, ja jonkinlainen suunnitelmallisuus vaikuttaisi toimivan liikunnankin suhteen. Yritänkin rakentaa liikuntaviikkoni jota kuinkin seuraavan kaavan mukaisesti:

maanantai - sauvakävely
tiistai - sauvakävely tai 6 kilometrin juoksu
keskiviikko - vapaa
torstai - 6 kilometrin juoksu
perjantai - ratsastus ja pyöräily
lauantai - vapaa
sunnuntai - n. 10 kilometrin juoksu

Tämän lisäksi olen vakiinnuttanut keskiviikosta virallisen Nyt Herkutellaan Oikein Urakalla Ja Kaksin Käsin -päivän, jolloin on aika asetella ahteri sohvalle, tarttua Aino Ihana Maitosuklaa -tonkkaan ja katsoa samaan aikaan Biggest Loseria. Olen tullut siihen tulokseen, että minun on ihan turha edes yrittää pysyä Ainosta erossa, koska ei siitä tulisi yhtään mitään tai korkeintaan harvinaisen kiukkuinen ja pottuuntunut naisihminen. Ja tietenkin uskottelen itselleni, että kropallekin moinen rasvasokeripaukku on vain hyvästä, koska sille ei massiivisen jäätelöannoksen jälkeen tule edes mieleen, että tässä oltaisiin nälkäkuoleman partaalla ja että kannattaisi pitää läskeistä kiinni ja siirtyä säästöliekille kun vielä voi.

Tällä reseptillä siis mennään ja ainakin pari viime viikkoa ovat tuottaneet ihan hyvää tulosta.

Uusi keskiviikko ja uusi paino: 85,5 kilogrammaa! Pudotusta tuli viime viikosta puoli kiloa ja olen ihan älyttömän tyytyväinen. Ilmeisesti tämä köyhän naisen ruokavalio sopii minulle, kun ei ole oikein varaa ostaa mitään ylimääräistä (paitsi pakollisiin viikkoannoksiin jäätelöä ja suklaata löytyy aina rahaa).

Olen nyt virallisesti yli puolivälin, mikäli projektini alkamisajankohdaksi laskee helmikuun, jolloin rupesin kirjoittamaan tätä blogia:

Such a happy day!

Hain tänään Postista H&M:ltä tilaamani tregginsit. Pari huomiota:

a) L-kokoiset pöksyt mahtuivat jalkaani ilahduttavan helposti eivätkä olleet lainkaan pienet! Jotain edistymistä on siis havaittavissa myös lantion seudulla.

b) Ahterini on leveä, siitä ei pääse mihinkään, mutta housut näyttivät yllättävän hyviltä päälläni. Varsinkin saappaiden kanssa ne ovat oikein toimivat.

Käyttöhousujeni määrä siis kaksinkertaistui kertaheitosta!

Viime viikon liikunnat sen sijaan näyttivät tältä:

Minulla oli kaikki mahdollisuudet liikkua viitenä päivänä, mutta alkuviikon jälkeen tein jonkinasteista henkistä kuolemaa ja liikkuminen sitten jäi neljään päivään. Mutta toisaalta, kyllä tuossakin määrässä on jo tekemisen meininkiä. Lenkeillä alkaa olla mukavasti mittaa, joten ei tässä varsinaisesti mihinkään itsensä ruoskimiseen syytä ole.

Syömiset on niin ikään aika ok. Purkillinen Aino Ihana Maitosuklaa -jäätelöä sekä Maraboun Digestive-suklaalevy tuli loppuviikosta ahmaistua kitaan kunnon syöpöttelijän ottein, mutta muutoin ruokavalio on kunnossa.