Painoni ja kokoni tuntuvat rajoittaneen minua koko elämäni. Vihaan valokuvattavana olemista varsinkin yhteiskuvissa, koska silloin kuvassa on muita ihmisiä, joiden rinnalla isouteni korostuu. Yritän myös vältellä seisomista peilin edessä jonkun toisen ihmisen rinnalla. Minua myös hävettää käydä vaatekaupoissa, koska tuntuu että kömpelyyteni ja isouteni kasvavat eksponentiaalisesti heti kun astun putiikin ovesta sisään ja että kaikki muut ihmiset katsovat minua ja ajattelevat, että mitäköhän tuokin täältä luulee löytävänsä, mokoma jättiläinen.
En voi (tai tahdo) uskoa, että ihmiset näkisivät minut näin. En minäkään ajattele muista ihmisistä niin kuin kuvittelen muiden ihmisten ajattelevan minusta. Yleensä myös löydän vaatekauppojen normaalimallistosta vaatteita - ellei ole kyse jostain true pissis/teinix -mestasta -, joskin housujen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Yläosista minulle mahtuvat L- tai 42/44-kokoiset vaatteet, mutta valtaisa peräpääni ja reisivarustukseni vaativat yleensä housuissa koon 46. Hameissa riittää usein 44.
En edes haaveile mistään kokoon 36 mahtumisesta, sillä se vaatisi jo käytännössä itsensä nälkiinnyttämistä. Toisekseen luulen, etten ruumiinrakenteeni takia edes näyttäisi kovin viehättävältä alle 70-kiloisena. Haaveena onkin vielä jonain päivänä mahtua koon 40 tai 42 pöksyihin. Silloin housuostoksilla käynti voisi jopa päättyä muuhunkin kun harmistukseen ja itsetunnon ruhjoutumiseen.
En voi (tai tahdo) uskoa, että ihmiset näkisivät minut näin. En minäkään ajattele muista ihmisistä niin kuin kuvittelen muiden ihmisten ajattelevan minusta. Yleensä myös löydän vaatekauppojen normaalimallistosta vaatteita - ellei ole kyse jostain true pissis/teinix -mestasta -, joskin housujen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Yläosista minulle mahtuvat L- tai 42/44-kokoiset vaatteet, mutta valtaisa peräpääni ja reisivarustukseni vaativat yleensä housuissa koon 46. Hameissa riittää usein 44.
En edes haaveile mistään kokoon 36 mahtumisesta, sillä se vaatisi jo käytännössä itsensä nälkiinnyttämistä. Toisekseen luulen, etten ruumiinrakenteeni takia edes näyttäisi kovin viehättävältä alle 70-kiloisena. Haaveena onkin vielä jonain päivänä mahtua koon 40 tai 42 pöksyihin. Silloin housuostoksilla käynti voisi jopa päättyä muuhunkin kun harmistukseen ja itsetunnon ruhjoutumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti