Söin tänään televisiota katsellessa jäätelöä sen vanhan kunnon tonkallisen. Syksyllähän laihduin siitä huolimatta, että pidin herkutteluillan kahdesti viikossa. Olo on ristiriitainen. Toisaalta tuntuu, että oli typerää syödä, mutta toisaalta taas olen miettinyt sitä, että onko nollatoleranssissa järkeä, mikäli haluan oppia syömään kohtuudella (siitä voidaan tietysti olla useaa mieltä, onko litran jäätelöannoksessa mitään kohtuullista), sillä tarkoitukseni ei todellakaan ole viettää koko loppuelämääni ilman jäätelöä. Joku raja.
Tarkoitus olisi oppia eroon siitä päivittäisestä herkkupuuskasta. Ja ehkä myös pienentämään noita ylenpalttisia herkkumääriä kertaa kohden. Mutta jos mieleni tekee Aino Ihana Maitosuklaa -jäätelöä, on sitä pakko ostaa se 0,9 litran rasia, koska pienemmässä ei saa. Joku onnekas jäätelöpaheeton tietenkin nyt huomauttaisi, että ei sitä moskaa tarvitse kerralla syödä. Mutta kuten jokainen ahmatti tietää, jostain järjellä selittämättömästä syystä se on pakko syödä kerralla tai ainakin saman illan aikana. Johan se syömätön jäätelö muuten uniinkin tulee.
Joka tapauksessa tämän viikon kaksi herkutteluiltaa on nyt käytetty (ensimmäinen oli maanantaina), joten viikonloppu on menevä makeanhammasta kiristellessä.
Tarkoitus olisi oppia eroon siitä päivittäisestä herkkupuuskasta. Ja ehkä myös pienentämään noita ylenpalttisia herkkumääriä kertaa kohden. Mutta jos mieleni tekee Aino Ihana Maitosuklaa -jäätelöä, on sitä pakko ostaa se 0,9 litran rasia, koska pienemmässä ei saa. Joku onnekas jäätelöpaheeton tietenkin nyt huomauttaisi, että ei sitä moskaa tarvitse kerralla syödä. Mutta kuten jokainen ahmatti tietää, jostain järjellä selittämättömästä syystä se on pakko syödä kerralla tai ainakin saman illan aikana. Johan se syömätön jäätelö muuten uniinkin tulee.
Joka tapauksessa tämän viikon kaksi herkutteluiltaa on nyt käytetty (ensimmäinen oli maanantaina), joten viikonloppu on menevä makeanhammasta kiristellessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti