Kävin eilen hölkkäilemässä 9,5 kilometrin lenkin, ja tuntuu, että kroppa alkaa vähitellen tottua näihin pidempiin lenkkeihin. Vauhtini ei edelleenkään päätä huimaa, mutta niinhän sitä sanotaan, ettei se ole matka joka tappaa vaan vauhti. Itse asiassa minulla on nyt tavoitteena saada pidettyä sykkeitä paremmassa kurissa, kun ne aina tahtovat tuolla lenkkipolulla huidella jokseenkin jännittävissä lukemissa mäkien takia. Eilinen lenkki olikin aika hyvä, kun keskisyke oli 149.
Juoksin siis lenkkipolun päälle vielä 5,2 kilometriä asfaltilla (osittain tienpientareilla) tasaisempaa maastoa. Asfaltilla meno on aina vähän riskialtista polvieni takia, mutta viime aikoina ne ovat tuntuneet kestävän suhteellisen hyvin. Tänään ei esimerkiksi lainkaan kolota polvia, kun joskus aiemmin polveni ovat kipeytyneet neljän kilometrin asfalttijuoksun jälkeen useaksi päiväksi niin, että kipu tuntui jopa kävellessä. Myös viime aikojen muut asfalttijuoksut ovat sujuneet hyvin ja polvet ovat pysyneet kunnossa. En kuitenkaan aio kokoaan siirtyä asfaltille, vaan kierrän edelleen sisukkaasti hiekkapohjaista lenkkipolkua. Omalla tavallaan rakastan sitä maaston vaihtelevuutta, kun välillä mennään alas ja kohta taas ylös. Mutta kiva huomata, että jalat alkavat vähitellen kestää kovemmankin alustan, jotta on mahdollisuus hakea lenkkeihin vaihtelua silloin kun siltä tuntuu.
Tänään on tiedossa neljän kilometrin sauvakävelylenkki ja huomenna pyöräilyä ja ratsastusta.
Juoksin siis lenkkipolun päälle vielä 5,2 kilometriä asfaltilla (osittain tienpientareilla) tasaisempaa maastoa. Asfaltilla meno on aina vähän riskialtista polvieni takia, mutta viime aikoina ne ovat tuntuneet kestävän suhteellisen hyvin. Tänään ei esimerkiksi lainkaan kolota polvia, kun joskus aiemmin polveni ovat kipeytyneet neljän kilometrin asfalttijuoksun jälkeen useaksi päiväksi niin, että kipu tuntui jopa kävellessä. Myös viime aikojen muut asfalttijuoksut ovat sujuneet hyvin ja polvet ovat pysyneet kunnossa. En kuitenkaan aio kokoaan siirtyä asfaltille, vaan kierrän edelleen sisukkaasti hiekkapohjaista lenkkipolkua. Omalla tavallaan rakastan sitä maaston vaihtelevuutta, kun välillä mennään alas ja kohta taas ylös. Mutta kiva huomata, että jalat alkavat vähitellen kestää kovemmankin alustan, jotta on mahdollisuus hakea lenkkeihin vaihtelua silloin kun siltä tuntuu.
Tänään on tiedossa neljän kilometrin sauvakävelylenkki ja huomenna pyöräilyä ja ratsastusta.
Pitää joo nauttia nyt viimeisistä ihanista ilmoista ennen kuin tulee liian kylmä ulkoiluun! Ulkoilun jälkeen on niin hyvä fiilis!! :)
VastaaPoistaHyvänpituisen lenkin teit! :))
Linda: Ei kai talvellakaan ole liian kylmä ulkoilla? :) Suunnittelin, että jos olen varoissani, hankin itselleni sukset ja monot ja kokeilen hiihtoa ensimmäistä kertaa sitten kammottavia muistoja herättävien kouluaikojen jälkeen. Oon niin huono sisäliikunnan harrastaja, että eiköhän sitä tule lenkille pakkasillakin lähdettyä. :)
VastaaPoista