Keskiviikko ja keskiviikon läskipunnitus näytti lukemaa 87,6 kilogrammaa, eli alaspäin on tultu viime viikosta 200 grammaa. Se on ihan hyvä, vaikka on tämä kyllä taas niin tätä junnaamista. Pakko varmaan myöntää itselleen jälleen kerran, että syöty on viimeisen kuukauden aikana yhtä jos toista, ja eipä tuo ole ihmekään, jos paino ei liikunnoista huolimatta putoa. Viime viikolla tulikin muuten liikuttua aika hyvin:
Liikunnat painottuivat viikonloppuun, jolloin harrastin paljon ja monipuolista liikuntaa. Perjantaina tuli tehtyä pitkä hölkkälenkki, lauantaina neljän kilometrin sauvakävelylenkki venyikin seitsemän kilometrin mittaiseksi ja sunnuntaina aika hurahti hevosen selässä tehokkaasti. Käytiin ensin maastossa Oskun kanssa, minkä jälkeen mentiin vielä puolisen tuntia kentällä. Oli älyttömän kaunis päivä ja oli ihana ratsastaa.
Liikuntapuoli on siis varsin hyvässä kunnossa, mutta tosiaan, syömisten suhteen olisi parannettavaa. Rakastuin uudestaan Pågenin Oivallus-leipään, joka on todella hyvää paahdettuna, ja sitä tuli mussutettua ylenmäärin ja pakko sille oli pari päivää sitten sanoa hyvästit, kun tuntui, että aloin turvota aivan silmissä. Herkkujakin on mennyt ja voi hyvänen aika. Nyt on pakko taas terästäytyä ja kiinnittää vähän enemmän huomiota siihen mitä syön. Välillä vain jotenkin ajautuu sellaiseen olotilaan, että haluaa hetken aikaa olla ihan niin kuin muutkin ihmiset ja, hyvänen aika, syödä vaaleaa leipää ilman että täytyy pelätä seuraavan aamun hiilariturvotuksia. Välillä sitä haluaa unohtaa koko laihduttamisen ja yksinkertaisesti vain nauttia olostaan ja hyvästä ruoasta.
No, epistä tai ei, eteenpäin on mentävä tai vaihtoehtona on lihominen jälleen 95-kiloiseksi. Eli tämän viikon skarppaan syömisten suhteen ja liikun entiseen malliin, joten eiköhän se siitä.
No, epistä tai ei, eteenpäin on mentävä tai vaihtoehtona on lihominen jälleen 95-kiloiseksi. Eli tämän viikon skarppaan syömisten suhteen ja liikun entiseen malliin, joten eiköhän se siitä.
Saman tapaisia fiiliksiä täällä, eli joskus sitä haluaisi vaan elää "normaalisti" eikä siten, että kilot ja kalorit ja kulutukset jatkuvasti mielessä.
VastaaPoistaSiis, että olisi jo saavuttanut tavoitteensa!
Vaikka toki tiedän, että paluuta entisiin ruokailutottumuksiin ei ole jos haluaa pitää saavutetut tulokset.
Hienosti liikuntaa!
Taina: Minäkin ajattelen aina välillä, että sitten kun olen laihtunut kymmenen kiloa, kaikki on täydellisesti ja voin taas syödä ihan mitä haluan. Vaikka kattia kanssa se niin mene. Siihen kai se painonhallinta yleensä kaatuukin, että laihduttaessa jaksetaan pitää syömisistä huoli, mutta tavoitepainon saavuttamisen jälkeen palataan entisiin tapoihin. Ikuiselta opettelulta tämä kyllä välillä tuntuu. :)
VastaaPoista