"Mma Ramotswe ei enää kaivannut lämmintä lounasta, paitsi viikonloppuisin, joten hänelle riitti kevyt välipala tai lasi maitoa. Makealle hän kuitenkin oli perso, joten voileipää seuraisi ehkä donitsi tai leivos. Hänellä oli sentään perinteinen ruumiinrakenne, joten hänen ei tarvinnut murehtia vaatteidensa kokoa, niin kuin niiden hermostuneiden ihmisparkojen, jotka yhtenään katselivat itseään peilistä ja ajattelivat olevansa liian isoja. Mitä liian iso oikeastaan tarkoitti? Kenellä oli oikeus sanoa minkä kokoinen joku toinen sai olla? Se oli eräänlaista diktatuuria, laihojen hirmuvaltaa, eikä hän suvainnut sellaista ensinkään. Jos laihojen vaatimukset vielä yltyisivät, hyvin muodostuneiden ihmisten pitäisi istua heidän päälleen. Tosiaan, siitä he saisivat opetuksen! Hah!"
(Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille (s. 270), suom. Jaakko Kankaanpää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti