25

Voi persaus, tästäkin joulukuusta meinaa laihdutuksen kannalta muodostua oikea kivisen polun perikuva. Viime viikko meni "mums, lisää syömistä tänne, kiitos" -tunnelmissa ja eilen jopa tein jotain, mihin en ole sortunut koko syksynä eli käytin säätä tekosyynä olla lähtemättä ulos! Ei tässä sentään olla kirvestä tai muutakaan työkalua heittämässä kaivoon, sillä liikuntaa kuitenkin kertyi ihan kivasti viime viikolla: yhteensä neljänä päivänä.

Kotiuduin juuri äsken reilun seitsemän kilometrin mittaiselta sauvakävelylenkiltä, ja teki kyllä hyvää ulkoilla. Eilen tosiaan juutuin sisälle, koska ulkona oli mukamas liian kylmä. Tänään sää oli ihan samanlainen, eikä siellä todellakaan ollut liian kylmä. Vedin päälleni tallikäyttöön vihkimäni uuden vaikkakin jo melko vahvasti hevoselta tuoksuvan laskettelutakin ja suuntasin vanhalle kunnon lenkkipolulle. Yläkroppa sai pitkästä aikaa kunnon treeniä kun kipusin ja kapusin mäkiä ylös ja alas. Harmi sinänsä, että lenkki oli varmaankin tämän talven viimeinen lenkkipolulla, sillä siellä oli jo jonkinlainen latu ja hiihtopohja näkyvissä, joten parempi jättää reitti hiihtäjien käyttöön ettei tule sanomista. Mutta olipa joka tapauksessa mukavaa pitkästä aikaa käydä sauvakävelemässä. Olen viime aikoina ehkä vähän liikaa jumiutunut juoksemiseen.

Alkuperäiseen harmitteluuni palatakseni olen päättänyt pyrkiä selvittämään tämän joulukuun ja vuodenvaihteen nollatuloksella painon suhteen. Eli tavoitteeni on, että vaaka näyttää tammikuun ensimmäisessä punnituksessa 5.1.2011 korkeintaan saman verran kuin 1.12.2010 eli 82,1 kg. Tulin siihen johtopäätökseen, että vaatimusten asettaminen painon putoamiselle tällä hetkellä saa minut vain ahdistumaan, ja painon vakauttaminen 82 kilon kieppeille sen sijaan tuntuu varsin hyvältä ratkaisulta. Liikuntaa pyrin harrastamaan 4-5 kertaa viikossa, sillä liikunta pitää minut virkeänä, hyväntuulisena ja onnellisena, mikä puolestaan hillitsee tarvettani syöpötellä kauppojen joulusuklaahyllyt tyhjiksi.