keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Olen fiksautunut ajatusmaailmaan, että painoni putoaa vain jos käyn juoksulenkeillä. Olen tietoisesti pistänyt koko laihdutushomman vähän läskiksi sen jälkeen kun polveni kipeytyi: "En pääse juoksemaan, niin en laihdu kumminkaan, joten mennään nyt tälleen vähän puolivillaisesti sitten."

Herkkusaldo viime keskiviikosta lähtien:
- Aino Ihana Maitosuklaa (Minun pitäisi muuten ihan oikeasti ruveta saamaan jotain korvausta siitä, miten paljon tätä tuotetta blogissani mainostan! Valio, anyone?)
- 145 g suklaata (no kun Vapaa Valinnasta saa sellaisen kolme KitKatia sisältävän pakkauksen eurolla)
- 300 g irtokarkkeja
- 3/4 pellillistä pannukakkua

"Ja kun eihän sauvakävely mitenkään voi laihduttaa, kun eihän se ole juoksua. No, käydään nyt sauvakävelyllä kumminkin, jos se vaikka hyvällä tuurilla auttaisi pitämään painon samana."

Mitä näyttää vaaka: 79,0 kg. 1,3 kiloa vähemmän kuin viime viikolla. Painoindeksi 25,2. Matkaa jäljellä 600 grammaa. Huumorintajua kropallani ainakin tuntuu olevan.

Takana oli toki yksi plussaviikko ja viikko, jolloin paino pysyi samana, mutta hämmentävää tämä pudotus silti oli. Jotenkin tuntuu, että minulla on vielä paljon opittavaa, ja alan vähitellen ymmärtää niitä tarinoita ihmisistä, jotka ovat jopa useamman vuoden kituuttaneet 1000-1300 kalorin ruokavaliolla ilman että paino tuntuu putoavan minnekään. Sitten he ravitsemusterapeutin neuvosta nostavat kalorit jonnekin 1800-2000 tuntumaan, ja paino lähtee putoamaan.

Tänään itkin, koska olin onnellinen.

PS. Katsokaa tätä käyrää, miten lähellä se alkaa olla!


Edit: Tuosta herkkulistasta muuten puuttuu miesystävän tuoma 160 gramman suklaalevy, mutta sitä ei ilmeisesti muistini laske suklaaksi, koska ei ole itse ostettu!

15 kommenttia:

  1. Ihanaa! Mahtava käyrä!
    Itsellä vähän sama tilanne (kun ei voi juosta - ei siis käyrän suhteen). Ruokailu aivan retuperällä, koska millään ei ole enää mitään väliä, kun selkäranka paukkuu :))) Eikun ihan kohta (tänään, nyt) otan tilanteen haltuun ja alan oikeasti sopeutua! piste. :)

    VastaaPoista
  2. Tuuli: Kiitos paljon. :)

    TM: Ei auta muu kuin olla kärsivällinen kropan ja sen kolotusten kanssa. Keho näköjään kiittää, jos sille on kiva ja hellä. :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa!! Toisinaan kunnon mässäily laittaa aineenvaihduntaan vauhtia ;)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, vaikkakin mua vituttaa, et ite oon joka viikko samoissa lukemissa.

    VastaaPoista
  5. Hienoa! Kyllä se siitä lähtee se viimmeisetkin painot vielä pois! :)

    Itselläni on eräs tuttava(mies) joka painoi n. 140kg.. hän oli vuosikausi elänyt n. 2000 kalorin päivittäisellä ruokavaliolla, ja ihmetteli kun ei laihdu, vaikka syö vähän..
    Sain hänet houkuteltua kiloklubiin mukaan, ja nyt hän syö sen suosittelman määrän kaloreita, eli yli 3000, ja painoa hänellä on tippunut 4kk aikana 8kg.
    Eli kyllä se liian pienellä ruoalla olo vaikuttaa.. aika paljonkin

    VastaaPoista
  6. Ihan uskomatonta, onneksi olkoon!

    Oon jo jonkin aikaa seurannut sun blogia, oot mielettömän inspiroiva juoksulenkkeinesi! Monta kertaa oon lähtenyt sun tekstien jälkeen onnellisena lenkkipolulle - ihan vaan hakemaan hyvää mieltä. Sinne ne ahdistukset valuu ojaan hien mukana :)

    Piti kysyä et sähän luovuit leivän syömisestä? Oliko se vaikeaa? Itselläni leipä tuntuu olevan se kaikista Pahin - voisin syödä sitä loputtomiin. Luovuitko leivästä "cold turkey" vai vähensitkö aluksi? Oliko vieroitusoireita?

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanaa ja uskomatonta! Antaa kyllä toivoa mullekin siitä, että paino putoaa huolimatta kahdesta pienestä (á 20 g) Tupla-patukasta, jotka tänään söin. Isot onnittelut!

    VastaaPoista
  8. Vähänkö hienoa! :-D On käynyt itselle samalla tavalla, mässäysviikon jälkeen onkin humahtanut yli kilon parhaimmillaan alaspäin. Tätä ei toki pidä lähteä soveltamaan joka viikko, ei taida ihan toimia.

    VastaaPoista
  9. Ihan mielettömän motivoiva painokäppyrä! Onnea, oot tullut pitkän ja varmasti vaikeankin matkan tähän nykyiseen painoosi. Olen ihan vilpittömästi iloinen sun puolesta! Olen saanut blogistasi tosi paljon tsemppiä omaan painonpudotusoperaatiooni. Pieni toive minulla olisi: kiinnostaisiko sinua tehdä laihdutusvuodestasi jonkinlainen tiivistelmäpostaus? Eli lähtötunnelmat, huippuhetket, kamalat päivät, painon junnaamiset, pudotusvauhti esim. kuukausittain jne...Itse kun olen vasta alkutaipaleella, niin olisi kiva lukea tuollainen tsemppitarina :)

    VastaaPoista
  10. Kati: Niin todellakin näyttäisi tekevän! :)

    Kristiina: Väkisin vain eteenpäin. Minullahan nuo ekat 5-7 kiloa olivat oikeastaan kaikkein vaikeimmat. Ja jeesus sitä 87-89 kilon välillä pallottelua. Mutta kyllä se läski lopulta antaa periksi ja lähtee sulamaan.

    Blueberry: Tuo on jännä juttu, miten on syötävä tarpeeksi, jotta voi laihtua. Sen periaatteessa tietää, mutta silti välillä tulee sorruttua vähillä kaloreilla kitkutteluun nopeiden tulosten toivossa. Niitä saattaakin tulla, mutta kroppa kyllä imaisee vähintäänkin yhtä nopeasti ne menetetyt grammat ja kilot takaisin.

    Myssy: Ihanaa, jos olet saanut juoksuintoa teksteistäni, mahtava kuulla! :) Se on kieltämättä todellista terapiaa, ja tekee kehollekin niin hyvää. Leivästä luopuminen ei oikeastaan ollut niin paha rasti. Olin jotenkin päässäni tehnyt siitä kamalan peikon, mutta leivän syönti jäi oikeastaan itsellään pois, kun rupesin syömään aamuisin puuroa. Näkkärillä saa hyvin korvattua leivän pupeltamisen. Leivän poisjättö yhdistettynä liikunnan lisäämiseen myös toi sen verran nopeita tuloksia vaa'alla, että se motivoi jatkamaan.

    Onerva: Kyllä ihmisen pitää suklaata saada! :) Minun on ollut ihan pakko välillä herkutella (mikä kyllä toisinaan karkaa vähän käsistä, kröhöm...), sillä muuten ei pää kestä. Ja pitkälti pään sisällähän tämä laihdutus tapahtuukin, joten siitä puolesta on tärkeä pitää huolta.

    Kupariperhonen: Joo, ei tästä parane viikottaista tapaa tehdä, kohta saattaa kummasti vaaka ruveta näyttämään kilon plussia. :D

    Anonyymi: Kyllä tähän matkaan on kaikenlaisia tunteita mahtunut: välillä on tullut liideltyä pilvissä ja välillä rysähdetty aallonpohjiin. Mutta ne kuuluvat asiaan. :) Luulen, että blogin synttäreiden aikoihin voisin hyvinkin kirjoitella tuollaisen ehdottamasi tiivistelmäpostauksen. Tsemppiä ja aurinkoa omaan taipaleeseesi, mikään ei ole mahdotonta! :)

    VastaaPoista
  11. Upeaa! Kohta se on saavutettu! Nyt vain muistelet matkaasi ja napsit siitä voimia jatkaa ne pari hassua kiloa mitkä vielä ovat jäljellä.

    VastaaPoista
  12. Chaos Perfectica: Jep, ei ole enää pitkä matka perille. :)

    VastaaPoista