Polveni alkaa olla parempaan päin, mikä on ihan mahtavaa! Ei se vielä ole sataprosenttinen, mutta eilen uskaltauduin käymään lyhyen sauvakävelylenkin ja suurin osa matkasta taittui kivuitta. Ajoittain polveen pisti, mutta hidastin sitten tahtia ja yritin vain parhaani mukaan rentoutua, sillä huomasin että mitä enemmän jännitin kroppaa ja odotin kipua, sitä varmemmin polveen myös koski.
Olen levon lisäksi parannellut polvea syömällä päivittäin 1-3 Buranaa (en niinkään kivun vaan tulehduksen taltuttamisen takia), joita minulla on 600 milligramman vahvuisina kokonainen 100 kappaleen purtilo. Kyseiset lääkkeet ovat muinaisjäänne kolmen ja puolen vuoden takaisesta välilevynpullistumasta, mutta tulipahan niillekin nyt sitten käyttöä. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että jonkun Buranan syöminen välilevynpullistuman aiheuttamaan hermokipuun on sama kuin yrittäisi taltuttaa kivun perunamuussilla.
Hankin muuten myös neopreenisen polvituen, joka vaikuttaisi olevan ok. Se lämmittää polvea mukavasti ja tukee jonkin verran, ettei polvi pääse muljahtelemaan ihan holtittomasti.
Kävely ja sauvakävely on mielestäni vähän tylsää juoksemiseen verrattuna, mutta eilen olin äärimmäisen onnellinen, kun köpsyttelin neljän kilometrin lenkkini. Tuntui niin hyvältä päästä taas ulkoilemaan ja liikkeelle. Harmittaa vain ihmiset, joilla olisi kaikki maailman terveys liikkua, mutta jokin muu kuin fyysinen este estää heitä tekemästä sitä. Kun itse haluaisi vain päästä juoksemaan ja hiihtämään, niin sellainen tuntuu kamalalta tuhlaukselta.
Viime viikon liikunnat jäivät siis vähän vähiin, mutta tästä noustaan!
Polvikivut ja välilevynpullistuma - been there... Inhottavia vaivoja molemmat :( Jälkimmäisestä kärsin nyt, pitkään jatkuneet ajottaiset polvikivut on onneksi aika lailla historiaa. Niistä pääsin ilmeisesti jalkojen lihasten vahvistamisella sekä venyttelyllä. Nyt kun vaan pääsis eroon tuosta selkäkivustakin :/ Toivottavasti sinun polvi parenee pian niin pääset harrastamaan täyspainoisesti!
VastaaPoistaOsuit kyllä arkaan paikkaan tuolla kommentilla ihmisistä jotka haluavat liikkua mutta eivät voi. Jos minulle nyt kävisi niin että jostain syystä en voisi enää koskaan kävellä, viettäisin valtavasti aikaa surkutellen sitä kun en liikkunut kun vielä voin. Vielä enemmän käyttäisin aikaa siihen että vannoisin muuttavani kaiken jos vain voisin vielä kävellä. Miksei sitä voi muuttaa jo nyt? Tuntuu turhalta muuttaa liikuntatottumuksiaan vasta kun on liian myöhäistä.
VastaaPoistaLiikutaan me siis nyt kun kerran voidaan!
Hyvä, että polvesi parempi!
VastaaPoistaJa tosiaan tuo kommenttisi "ihmisistä, joilla olisi kaikki maailman terveys liikkua, mutta jokin muu kuin fyysinen este estää heitä tekemästä sitä" on ollut usein mielessäni viime kuukausina kun en voinut juosta. Vaikka onnekas olenkin, kun aika montaa muuta liikuntamuotoa pystyin harrastamaan. Pitäisi pitää tyo myös itse mielessä niinä hetkinä kun entinen laiskuus uhkaa yllättää...Mutta onneksi ne hetket eivät ole kovin yleisiä! Mukavaa ja tervettä viikkoa!
Ammi: Minun iskiasoireeni ja välilevynpullistumani johtuivat pitkälti venyttelyn laiminlyönnistä (+ silloisesta kesätyöstäni kerrossiivoojana). Toivuttuani olen orjallisesti venytellyt päivittäin ja selkäkivut ovat pysyneet poissa. Jos venyttely joskus jää väliin niin selkä kyllä nopeasti huomauttaa asiasta jäykkyydellä. Polviongelmani puolestaan on luultavasti ainakin osittain perintöä tuosta välilevynpullistumasta, sillä se oli kohdallani aika ärhäkkä ja vei silloin todella suuren osan oikean jalkani toimintakyvystä ja lihaksisto kärsi. Oikea jalkani on edelleen vasenta heikompi, mikä edesauttaa vammojen syntymistä.
VastaaPoistaOn tämä niin tämmöistä... Mutta välilevynpullistuma oli todella tehokas muistutus siitä, miten käy jos lyö kehonsa ja sen varoitusmerkit laimin. Nyt ainakin osaan aiempaa paremmin arvostaa terveyttäni ja välillä juostessani koen valtavaa riemua, kun tunnen jalkojeni kantavan. Nyt vain pitää kärsivällisesti odottaa polven toipumista ja sen jälkeen mikään ei minua pysäytä. Paitsi seuraava vaiva. :)
Toivottavasti sinunkin selkäsi paranee pian!
Chaos Perfectica: En juurikaan pitänyt Vanilla Sky -elokuvasta, mutta leffan yksi repliikki jäi ikuisesti mieleeni: "Jokainen hetki on mahdollisuus muuttaa elämänsä suunta." Eli ei muuta kuin hymy huulille, itsesääli romukoppaan ja ulos nauttimaan olipa laji sitten mikä tahansa.
Taina: Olen ihaillen seurannut vierestä, miten olet kuukausitolkulla kestäneen kantapäävaivasi kanssa jaksanut kaikesta huolimatta jatkaa eteenpäin ja itse asiassa saanut siitä voimaa polveni kanssa, vaikka vaikuttaisi siltä, että suht hyvin tämä on toipumassa.
Mutta sille ei kyllä voi mitään, että tällaisina hetkinä suoraan sanoen ärsyttää ihmiset, jotka eivät vaivaudu liikkumaan vaikka heillä olisi täysin terveet jalat. No, parempi varmaan vain pitää huoli omista asioista ja keskittyä paranemiseen. :)
Ihanaa viikkoa sinulle myös!
Nuo sun polvivaivat kuulostavat ihan samoilta kuin omani.
VastaaPoistaItselläni on ollut polvivaiva yläasteikäisestä lähtien (muljahti laskettelureissulla). Nyt vuorotyössä (hoitsun hommia) se alkoi äkäilemään ja sain kuin sainkin pikaisesti ajan ortopedille. Hän pyöritteli polvea muutaman sekunnin ja totesi, että nivelkierukkahan siellä on tod. näköisesti revennyt. Tai ollut alkujaan vain vähän pois paikoiltaan ja ajan kanssa murtunut kai kokonaan. Nyt odottelen aikaa artroskopiaan ja siitä tulee se 2-3 viikon sairasloma.
Minä vitkuttelin polven näyttämistä tosi pitkään. Itselläni venyttely ja liikunta sekä etenkin uiminen auttavat hetkittäisesti vaivaan, mutta kipu / pakotus palaa takaisin viikkojen päästä pahempana.
Suosittelen siis vilauttamaan polvea tohtorilla. Jos se on naksahtanut, niin siellähän voi olla vain nestettä ja tuolloin pelkän punkteerauksen pitäisi auttaa.
Iipu: Minulla on vähän tämä suomalaisten kansantauti eli lääkäriin vasta sitten kun on liian myöhäistä. Sitä jotenkin toivoo, että vaiva on vain ohimenevä.
VastaaPoistaPolveni ei ole koskaan mennyt paikoiltaan tai vastaavaa, mutta se on jotenkin löysä. Otan vielä iisisti jonkin aikaa ja jos tilanne pitkittyy tai pahenee niin kaiketi lääkärin hellä huoma kutsuu.
Onnea leikkaukseen!