torstai 21. huhtikuuta 2011

Kävin eilen kokeilumielessä hölkkäämässä kuuden kilometrin lenkin, ja se sujui ihan mukavasti. Tietenkään olo ei ollut yhtä energinen kuin ennen tautia, mutta yllättävän helposti matka kuitenkin taittui. Oli muuten tosi ristiriitainen fiilis, kun toisaalta kroppa ei ollut ihan täysissä voimissaan, mutta toisaalta kannettavana oli 4 kiloa vähemmän painoa kuin edellisellä juoksulenkillä, minkä kyllä huomasi. Keskivartalo tuntui jotenkin tosi kapealta ja kevyeltä! No, eiköhän se tunne Aino Ihana Maitosuklaalla äkkiä katoa, heh.

Jätski siis maistuu taas. En tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia, mutta ainakin merkki normaalista olotilasta. Pääsiäistä en sen kummemmin vietä; en ole menossa minnekään sukuloimaan eikä perinteisiini kuulu muutenkaan mitkään pääsiäispöperöt. Suklaamunia ei ole hankittuna, sillä jos syön suklaata, niin syön sen sitten jonkin hyvän suklaalevyn muodossa. Ihan turha syödä turhia kaloreita jonkun huonolaatuisen suklaamunasuklaan muodossa.

Huomenna pääsen kahden viikon tauon jälkeen tallille, mikä on ihanaa! On jo vähän ikävä Osku-hevosta ja voisinkin käydä sen kanssa huomenna pitkällä maastolenkillä. Sääkin on ennustusten mukaan hyvä. Lauantaina tai sunnuntaina voisin sitten kokeilla, joko 8,4 km vakiolenkki taittuisi juosten.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kivalta, kun pääset taas liikkumaan. Se on kyllä sairastelun ja pakkolevon jälkeen ihanaa!
    Ja ratsastus, voi kumpa pääsisin itsekin pitkästä aikaa hevosen selkään, se olisi mukavaa, ja myös oikein hyvää treeniä, koko kropalle :)

    VastaaPoista
  2. blueberry: Jep, on ihanaa kun taas jaksaa. :) Ratsastus kieltämättä on tosi tehokas laji, mutta jotenkin hevosten kanssa tärkeintä on niiden vaikutus pääkoppaan: hevosten kanssa kaikki muu unohtuu, mikä on todella terapeuttista. :)

    VastaaPoista