Huh huh, selvisin tänään hengissä kotiin viikonlopun miitistä. Lämmintä piisasi ja kotimatka menikin mukavasti hieltä ja hyttyskarkotteilta löyhkäten. Tuli saunottua, uitua, syötyä ja juotua, ja oli ihan kivaa. Pari ihmistä kommentoi laihtumistani, ja sen sijaan että olisin vaivautunut aiheesta, röyhistelin rintaani ja vastasin, että joo, olenhan minä laihtunut ja aion muuten juosta puolimaratonin syyskuussa. Ihan mahtava fiilis! Sosiaalisissa tilanteissa olen aina ollut lihavuuteni vanki, mutta tänä viikonloppuna oikeastaan ensimmäisen kerran tunsin olevani minä enkä lihava nainen, jonka käyttäytymistä ohjailee se, miten kuvittelen ihmisten näkevän minut vain ja ainoastaan lihavana.
Minulla on viime aikoina ollut päänsisäisiä ongelmia sen suhteen, kun paino ei tunnu tippuvan vaan pikemminkin nousevan. Viikonloppuna tajusin jälleen kerran, miten järjettömän paljon olen saavuttanut, eikä minun missään tapauksessa pidä mollata itseäni ja olla pettynyt itseeni.
---
Liikuntaviikko oli helteinen, joten jätin juoksemisen oikeastaan kokonaan pois. Paitsi että tänä iltana sain kymmenen aikaan jonkun ihmeellisen energiapuuskan. Ilta oli viilennyt siedettäviin lukemiin, ja kroppa yksinkertaisesti huusi juoksemaan. Ja mitä kroppa tahtoo, niin sitä se myös saa.
Viikon liikunnat näyttävät tältä:
HeiaHeian koosteessa eivät näy kaikki treenien yksityiskohdat, joten listaan ne vielä erikseen.
Maanantai:
Aloitin 100 punnerrusta -haasteen ja tein 14 punnerrusta ilman polvien tukea ensimmäisen päivän mukaisesti.
Tiistai:
Päätin jatkaa punnerrushaastetta kevennetyin punnerruksin, koska tuntui, etten saa tehtyä liikkeitä tarpeeksi puhtaasti ilman polvien tukea. Noudatan ohjelman keskimmäistä saraketta, ja yhteensä punnersin 35 kertaa. Lisäksi kävin sauvakävelemässä 7 kilometriä.
Keskiviikko:
Käppäiltiin iltasella miesystävän kanssa parissa puistossa/urheilukentällä ja pelattiin mölkkyä. Käytännössä vapaapäivä.
Torstai:
Punnerrushaasteen ensimmäisen viikon toinen päivä, jolloin tein yhteensä 39 punnerrusta. Lisäksi sauvakävelyä 7 kilometriä.
Perjantai:
Kävin aamulla tallilla ennen miittiin lähtöä. Käytiin Oskun kanssa rauhallisella maastolenkillä, kun ei oikein innostanut ajatus helteen ja pölyävän kentän yhdistelmästä.
Lauantai:
Itse asiassa lauantaina tuli kai käveltyä jotain viisi kilometriä, kun käytiin osan porukan kanssa uimassa, mutta se oli sellaista löntystelyä lonkerotölkki kourassa, että ei kai sitä treeniksi oikein voi lukea, heh.
Sunnuntai:
Kotiin päästyäni ja hetken aikaa toivuttuani koin olevani tarpeeksi hyvissä ruumiin voimissa ja tein ensimmäisen viikon kolmannen päivän punnerrukset, joita kertyi 47 kappaletta. Lisäksi innostuin tosiaan käymään 6 kilometrin juoksulenkin aikaan 42:17 sekä kilometrin verran alku- ja loppukävelyä.
Oli ihan hyvä viikko ottaen huomioon epäihmilliset sääolosuhteet. Ja jos noilla punnertamisilla ja sauvakävelyillä ei ala kohta allihenkarit vahvistua niin ei sitten millään.
Minulla on viime aikoina ollut päänsisäisiä ongelmia sen suhteen, kun paino ei tunnu tippuvan vaan pikemminkin nousevan. Viikonloppuna tajusin jälleen kerran, miten järjettömän paljon olen saavuttanut, eikä minun missään tapauksessa pidä mollata itseäni ja olla pettynyt itseeni.
---
Liikuntaviikko oli helteinen, joten jätin juoksemisen oikeastaan kokonaan pois. Paitsi että tänä iltana sain kymmenen aikaan jonkun ihmeellisen energiapuuskan. Ilta oli viilennyt siedettäviin lukemiin, ja kroppa yksinkertaisesti huusi juoksemaan. Ja mitä kroppa tahtoo, niin sitä se myös saa.
Viikon liikunnat näyttävät tältä:
HeiaHeian koosteessa eivät näy kaikki treenien yksityiskohdat, joten listaan ne vielä erikseen.
Maanantai:
Aloitin 100 punnerrusta -haasteen ja tein 14 punnerrusta ilman polvien tukea ensimmäisen päivän mukaisesti.
Tiistai:
Päätin jatkaa punnerrushaastetta kevennetyin punnerruksin, koska tuntui, etten saa tehtyä liikkeitä tarpeeksi puhtaasti ilman polvien tukea. Noudatan ohjelman keskimmäistä saraketta, ja yhteensä punnersin 35 kertaa. Lisäksi kävin sauvakävelemässä 7 kilometriä.
Keskiviikko:
Käppäiltiin iltasella miesystävän kanssa parissa puistossa/urheilukentällä ja pelattiin mölkkyä. Käytännössä vapaapäivä.
Torstai:
Punnerrushaasteen ensimmäisen viikon toinen päivä, jolloin tein yhteensä 39 punnerrusta. Lisäksi sauvakävelyä 7 kilometriä.
Perjantai:
Kävin aamulla tallilla ennen miittiin lähtöä. Käytiin Oskun kanssa rauhallisella maastolenkillä, kun ei oikein innostanut ajatus helteen ja pölyävän kentän yhdistelmästä.
Lauantai:
Itse asiassa lauantaina tuli kai käveltyä jotain viisi kilometriä, kun käytiin osan porukan kanssa uimassa, mutta se oli sellaista löntystelyä lonkerotölkki kourassa, että ei kai sitä treeniksi oikein voi lukea, heh.
Sunnuntai:
Kotiin päästyäni ja hetken aikaa toivuttuani koin olevani tarpeeksi hyvissä ruumiin voimissa ja tein ensimmäisen viikon kolmannen päivän punnerrukset, joita kertyi 47 kappaletta. Lisäksi innostuin tosiaan käymään 6 kilometrin juoksulenkin aikaan 42:17 sekä kilometrin verran alku- ja loppukävelyä.
Oli ihan hyvä viikko ottaen huomioon epäihmilliset sääolosuhteet. Ja jos noilla punnertamisilla ja sauvakävelyillä ei ala kohta allihenkarit vahvistua niin ei sitten millään.
Teikäläisen liikkumisia on kyllä ilo seurata, kun se tosiaan jollain tavalla inspiroi itseäkin. :-)
VastaaPoistaKupariperhonen: Loistojuttu, jos saat intoa liikumiseen omista liikunnoistani! Minulle liikunta on ollut henkireikä, jonka voimin olen jaksanut eteenpäin varsinkin tällaisina hetkinä, kun painon kanssa menee päin persettä. :D
VastaaPoistaMinusta on ihanaa, että olet päässyt lihavan naisen vankilasta ja voit vain olla Sinä itse <3
VastaaPoistaOn kyllä hienoa, miten olet onnistunut laihtumaan ja pääsemään irti lihavan naisen roolista! Itselleni tulee jotenkin hirveän paljon motivaatiota jatkaa laihdutusta, kun luen juuri tuollaisia kokemuksia ja mietin, miten jonain päivänä (toivottavasti) saavutan saman :)
VastaaPoistaLuojan kiitos nuo kamalat helteet muuten loppuivat, helteellä juoksentelu on kyllä kertakaikkiaan niin kamalaa touhua! Kävin alkuviikosta lenkillä parinkymmen asteen lämmössä ja hiki vain virtasi ja lämpöhalvaus tuntui iskevän, vaikka juoksi miten hitaasti. Onneksi loppuviikosta sentään viileni ja pääsi taas lenkkipolulle, koska kroppa alkoi jo kaivata kunnon juoksutreeniä.
iive: Olen harvinaisen samaa mieltä. :) Toki se lihava nainen aina välillä kummittelee pään sisällä, koska se on kuitenkin hallinnut ajatuksiani koko elämäni, mutta päivä kerrallaan nitistän sitä pienemmäksi.
VastaaPoistaSewn: Välillä näen edelleen itseni samanlaisena kuin yli 90-kiloisena, joten mennyt viikonloppu teki hyvää siinä mielessä, että sain kommentteja laihtumisesta ulkopuolisilta, joista osa itse asiassa oli nähnyt minut viimeksi juurikin yli 90-kiloisena. Varsinkin kun paino on nyt junnannut monta kuukautta ja noussut hieman viime viikkoina, pää tekee plussakilosta kymmenen plussakiloa, oli kiva saada ns. palauttelua maan pinnalle. :)
Joo, minullekin riitti nuo helteet toistaiseksi. Päätin kesän kynnyksellä että yli 22 asteen keleillä en juokse, sillä se käy liian paljon kropan päälle.