Joskus muinoin entisessä elämässäni juoksu ja punnertaminen olivat minulle sellaisia mystisiä juttuja, joihin vain superyli-ihmiset pystyivät. Nyt kun olen saanut itseni sen verran hyvään kuntoon, että jaksan juosta yli kahden tunnin lenkkejä, ajattelin tosissani käydä punnertamisen kimppuun. On ankeaa yrittää pusertaa itseään ylöspäin tärisevien käsivarsin varassa, mutta eipä se juoksukaan aluksi varsinaista varsojen laukkaa kevätlaitumilla ollut (jos on vieläkään, hah!). Pitäisi vaan niellä ylpeytensä, että on oikeasti surkea punnertamaan, ja käydä toimeen. Ja näin myös aion tehdä!
Päätin aloittaa uuden perkeleellisen projektin eli 100 punnerrusta. Tein tänään lällyjen sarakkeen ensimmäisen päivän tehtävän, ja jaksoin kai ihan hyvin. Tein punnerrukset siis ilman polvien tukea, mutta olen tässä miettinyt, että tekniikkani mahtaa kusta sen verran pahasti, että kannattaisi ehkä kerran viedä ohjelma läpi kevennetyin punneruksin. Sitten kun keho kestää 100 kevennettyä punnerrusta, voisin tehdä haasteen uudestaan ihan oikein punnerruksin, kun yläkropassa oli enemmän voimaa suorittaa liikkeet puhtaasti.
Saa nähdä mitä tästä tulee, mutta kun homma kerran tuli aloitettua niin en sitä kyllä keskenkään aio jättää.
Päätin aloittaa uuden perkeleellisen projektin eli 100 punnerrusta. Tein tänään lällyjen sarakkeen ensimmäisen päivän tehtävän, ja jaksoin kai ihan hyvin. Tein punnerrukset siis ilman polvien tukea, mutta olen tässä miettinyt, että tekniikkani mahtaa kusta sen verran pahasti, että kannattaisi ehkä kerran viedä ohjelma läpi kevennetyin punneruksin. Sitten kun keho kestää 100 kevennettyä punnerrusta, voisin tehdä haasteen uudestaan ihan oikein punnerruksin, kun yläkropassa oli enemmän voimaa suorittaa liikkeet puhtaasti.
Saa nähdä mitä tästä tulee, mutta kun homma kerran tuli aloitettua niin en sitä kyllä keskenkään aio jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti