Liikuntaviikko meni aika tiiviisti juoksun parissa, kun juostuja kilometrejä kertyi yhteensä 44,9:
Olen siis torstaista asti ollut sukuloimassa, joten esimerkiksi perjantain ratsastus jäi väliin. Samoin punnerrukset ovat jääneet tekemättä, kun haluan ähistä ja puhista ne kaikessa rauhassa, enkä sukulaisten pällistellessä ympärillä. Täällä on siis talo täynnä porukkaa (tai siltä minusta ainakin tuntuu), ja välillä oman rauhallisen sopen löytyminen on ollut mahdotonta. Sen takia on varmaan tullut käytyä paljon juoksemassa, sillä lenkillä saa olla yksin omien ajatustensa kanssa.
Palaan kotiin tiistaina ja silloin palaan myös 100 punnerruksen pariin. Viime keskiviikkona siis suoritin toisen viikon ensimmäisen päivän tehtävän ja punnersin yhteensä 51 kertaa. Siitä sitten jatketaan.
Hämmentävää muuten. Olen täällä ollessani juossut kahdesti 8,8 kilometrin lenkin, ja lenkkeihin kului molemmilla kerroilla lähes saman verran aikaan; tänään juoksin lenkin torstain lenkkiä peräti seitsemän sekuntia hitaammin. Jännä, miten vauhti ja tempo pysyvät noin samoina, ellei tietoisesti hiljennä tai kiihdytä vauhtia, vaan antaa jalkojen kuljettaa sitä vauhtia kuin hyvältä tuntuu.
Ja pakko tietysti tähän loppuun todeta tämän blogin vakiolausahdus: "On taas tullut syötyä." Hahaa, elämä on. Keskiviikkona sitten jännäillään taas punnituksen kanssa, varsinkin kun tiistaina tulee kerättyä tehokkaasti turvotusta matkustaessani takaisin Tampereelle.
Olen siis torstaista asti ollut sukuloimassa, joten esimerkiksi perjantain ratsastus jäi väliin. Samoin punnerrukset ovat jääneet tekemättä, kun haluan ähistä ja puhista ne kaikessa rauhassa, enkä sukulaisten pällistellessä ympärillä. Täällä on siis talo täynnä porukkaa (tai siltä minusta ainakin tuntuu), ja välillä oman rauhallisen sopen löytyminen on ollut mahdotonta. Sen takia on varmaan tullut käytyä paljon juoksemassa, sillä lenkillä saa olla yksin omien ajatustensa kanssa.
Palaan kotiin tiistaina ja silloin palaan myös 100 punnerruksen pariin. Viime keskiviikkona siis suoritin toisen viikon ensimmäisen päivän tehtävän ja punnersin yhteensä 51 kertaa. Siitä sitten jatketaan.
Hämmentävää muuten. Olen täällä ollessani juossut kahdesti 8,8 kilometrin lenkin, ja lenkkeihin kului molemmilla kerroilla lähes saman verran aikaan; tänään juoksin lenkin torstain lenkkiä peräti seitsemän sekuntia hitaammin. Jännä, miten vauhti ja tempo pysyvät noin samoina, ellei tietoisesti hiljennä tai kiihdytä vauhtia, vaan antaa jalkojen kuljettaa sitä vauhtia kuin hyvältä tuntuu.
Ja pakko tietysti tähän loppuun todeta tämän blogin vakiolausahdus: "On taas tullut syötyä." Hahaa, elämä on. Keskiviikkona sitten jännäillään taas punnituksen kanssa, varsinkin kun tiistaina tulee kerättyä tehokkaasti turvotusta matkustaessani takaisin Tampereelle.
Hyvin sinulla lähtenyt punnerrus-haaste käyntiin :) Vakiolauseesi on aina käytössäni kun käyn kotona "äitin patojen äärellä". Ruokaa on vaikka millä mitalla ja sen kymmentä sorttia, sitten jos en maista niin alkaa "eikö maistu vai, sinua varten tein.."-rumba.
VastaaPoista"no jos mä vähän maistan.." :D
Mukavaa maanantaita!
Kati: Toi on niin tota! Jos en ole parissa päivässä syönyt pellillistä mokkapaloja niin äiti tulee ihmettelemään, eivätkö ne ole hyviä. :D Pyysin tuomaan kaupasta kiivejä ja maustamatonta jogurttia, ja kun kaiken muun mättämisen keskellä en ollut jaksanut syödä niitä kuin kerran, niin äiti tuli moittimaan, että olin jättänyt ne syömättä... Voi nenä. :)
VastaaPoistaMahtimaanantaita myös sinulle!
Ei voi taas kuin ihmetellä huimia tuloksiasi, 45 kilometriä! Vautsi! :-D Omalla kohdallani äiti ei ole tuo isoin ongelma, vaan isoäiti. Huh. Siellä kun viimeksi kyläiltiin niin raparperipiirakka maistui vähän liiankin hyvin, heh.
VastaaPoistaMuistatko kun kirjoitit jossain postauksessa, kuinka juoksu ja punnerrus olivat sinulle joskus superyli-ihmisten juttuja?
VastaaPoistaTiedätkös, olet itse nyt minulle juuri tälläinen henkilö, olet 'superyli-ihminen' juoksuinesi ja punnerruksinesi :D
Ihana motivaattori, kiitos ja onnittelut jälleen saavutuksistasi :)
Kupariperhonen: Sukulaiset osaa kyllä olla aina noitten ruokien kanssa... :) Ja sitten tulee huono omatunto jos yrittää olla syömättä ihan kauheasti, kun ei haluaisi loukata kenenkään tunteita, ja kohta onkin huomannut vetäneensä karmean määrän kaloreita nassuun. No, onneksi sukulaisia ei tarvitse välttämättä treffata joka päivä. :)
VastaaPoistaEmmaliina: Hassu ajatus, että olisin jollekin superyli-ihminen, mutta toisaalta se on vain osoitus, että aluksi totaalisen paskakuntoinenkin voi saada itsestään irti täysin mahdottomilta tuntuvia asioita. :) Kiitos kauniista sanoistasi ja tsemppiä omaan projektiisi!
Kynnet jäi tänään melkein kiinni Ainon lakritsiin, mutta onneksi sain himon hillittyä viime hetkellä. Uskomattomia liikuntasuorituksia ja hyvää juhannusta!
VastaaPoistaEija: Voi Aino - tuo laihduttajaa pakastealtaasta väijyvä herkku. :)
VastaaPoista