Viikko hujahti jonnekin. Aloitetaan vaikka viime keskiviikon läskipunnituksella, jota ei siis ollut. Kotiuduin Pohjois-Karjalasta tiistai-iltana kymmenen aikaan, ja jo silloin olo oli hivenen turpea. Nälkään kiskaistut juustoa tirsuvat leivät ja suklaa eivät sinänsä varsinaisesti auttaneet asiaa, ja totesinkin pelin olevan menetetty. Keskiviikkoaamuun mennessä kehon oli vallannut sellainen ähkypöhötys, että katsoin parhaaksi jättää vaa'an väliin ja keskittyä palaamaan normaaliin terveellisempään arkeen. Vähän on sekin takellellut syömisten osalta, mutta liikunta onneksi maistuu entiseen malliin, vaikka liikunnat jäivätkin viime viikolla "vain" neljään päivään:
Muut suoritukset tuosta näkyvätkin paitsi keskiviikon punnerrukset ja sunnuntain liikunnat. Torstaina palasin 100 punneruksen pariin, ja tein toisen viikon toisen päivän sarjan (10 - 12 - 9 - 9 - väh. 13 (tein 16)), josta kertyi 56 punnerrusta. Sunnuntaina tein toisen viikon kolmannen päivän sarjan (12 - 13 - 10 - 10 - väh. 15), josta suoriuduin nipin napin. Viimeinen 15 punnerruksen sysäys sai kädet tärisemään tehokkaasti. Saa nähdä, miten selviän kolmannesta viikosta. Sen verran tiukkaa tuo toisen viikon viimeinen päivä nimittäin teki. Kolmannen viikon ensimmäisenä päivänä pitäisi tehdä yhteensä 72 punnerrusta kun toisen viikon viimeisenä päivänä punnerrusten määrä oli 60. Kääk!
Letkukäsivarsista suivaantuneena suuntasin sunnuntaina vielä pitkälle juoksulenkille ja hölkkäsin 17,3 kilometrin lenkin aikaan 2:16:57. Ennen ja jälkeen lenkin kävelin perinteiset puolen kilometrin lämmittely- ja jäähdyttelypätkät. Loppukävelyn aikana oli taas aika jännä fiilis. Jalat olivat ihan hyytelöä ja sain hädin tuskin käveltyä suoraan, kasvot olivat kuivuneen hien jättämien suolanorojen juovittamat, litimärät hiukset valuivat hikeä ja kropassa oli hiertymiä siellä sun täällä. Mutta hitto. Uupumuksesta huolimatta tiesin jälleen ylittäneeni itseni, ja meinasin ruveta parkumaan keskellä katua.
Seuraavalla pitkällä lenkillä onkin muuten ylitettävä itseään jälleen pikkuisen lisää, sillä heinäkuu tuo mukanaan 19 kilometrin lenkit, jaiks. Matkat alkavat olla sen verran pitkiä, että suunnittelin alustavasti juoksevani tuon matkan korkeintaan kolme kertaa, ja elokuussa 21 kilometrin matkan korkeintaan kahdesti. Kropan on annettava palautua, mikäli meinaan syyskuun alussa olla virallisen puolimaratonin lähtöviivalla voimissani. Muuten aion juoksennella lyhyempiä lenkkejä normaaliin tapaan.
Mahtavaa Quantina!
VastaaPoista17km lenkki on huikea matka, onnittelut, olen varma, että siihen puolimaratoniin pystyt :)
Wow, ja miten fiksusti olet suunnittellut nuo tulevat pitkät lenkit! Varmasti ovat tarpeeksi, mutta ei liikaa.
VastaaPoistablueberry: Vähän on sellainen kutina, että puolimaraton luultavasti taittuisi jo tällä kunnolla, kunhan vain muistaa ottaa kilometrit tarpeeksi rauhallisesti. :) Mutta hyvä, että on vielä pari kuukautta aikaa totuttaa kehoa pitkäkestoiseen rasitukseen.
VastaaPoistaTaina: Toivon ainakin että suunnitelmani on hyvä! Mutta olen huomannut, että jo tuo 17 kilometrin lenkki on sen verran vaativa, ettei sitä ihan joka viikko pysty vetämään, vaan palautuminen vaatii reilun viikon. Sama luultavasti on 19 kilometrin kanssa. Ja mitä tulee varsinaiseen 21 kilometrin matkaan, on parempi etten väsytä itseäni elokuussa, ettei käy niin että puolimaratonharjoittelu vei kaikki voimat ja itse virallinen juoksu menee sen takia plörinäksi. :)
Ihan loistavaa! Hienosti etenee. Pystyt siihen aivan varmasti! Olet Juoksija! :)
VastaaPoistaTM: Kiitos! Nyt kun vain vielä osaisin pitää maltin mukana, etteivät polvet hajoa juuri ennen H-hetkeä. :)
VastaaPoista