Terkkuja Pohjois-Karjalasta! Saavuin tänne eilen sukuloimaan, ja jo nyt polla alkaa olla siinä kunnossa, että kotiin oisi kiva päästä... No, mukavahan perhettä on pitkästä aikaa nähdä, mutta välillä tuntuu, ettei ole oikein minkäänlaista omaa rauhaa varsinkin kun siskoni lapsineen on myös täällä.
Olenkin huomannut hakeutuneeni varsin hanakasti lenkille, sillä juostessa minulla on oma kuplani, oma maailmani. Eilen kävin kiertämässä 8,8 kilometrin lenkin, ja tänään oli vuorossa 10 kilometrin kiekko vähän rauhallisempaan tahtiin. Tällä viikolla on nyt tullut juostua aika kivasti, kun tiistaina kävin tosiaan sen pitkän 17,3 km lenkin. Yhteensä kilometrejä on siis kertynyt reilut 36, mikä tarkoittaa sitä, että nyt olisi varmaan aika antaa jalkojen levätä. Polvissa ei vielä tunnu pahalta, mutta ehkä joskus voisi lopettaa ennen kuin niissä alkaa tuntua. Huomisen ainakin voisin ottaa levon kannalta. Sunnuntaina on varmaan pakko käydä kipaisemassa vaikka sitten vähän lyhyempi lenkki. Kävely ei täällä oikein innosta, kun ei ole sauvoja mukana, ja jotenkin on kiva nyt juosta vähän eri maisemissa kuin mihin olen tottunut.
Tai no tottunut ja tottunut. Olen elänyt näissä maisemissa 19 ensimmäistä vuottani, mutta jotenkin kaikki näyttää erilaiselta. Ehkä se johtuu siitä, että olen nykyään eri ihminen ja teen asioita, joista ennen vain haaveilin. Haaveilin nimittäin joskus teininä juoksemisesta ja että olisin normaalipainoinen, mutta jotenkin en vain uskaltanut ja osannut lähteä tavoittelemaan haluamaani. Nyt kuitenkin olen tässä, samoissa maisemissa, ja elän juuri sitä elämää, mistä joskus unelmoin. Se on aika hienoa.
Olenkin huomannut hakeutuneeni varsin hanakasti lenkille, sillä juostessa minulla on oma kuplani, oma maailmani. Eilen kävin kiertämässä 8,8 kilometrin lenkin, ja tänään oli vuorossa 10 kilometrin kiekko vähän rauhallisempaan tahtiin. Tällä viikolla on nyt tullut juostua aika kivasti, kun tiistaina kävin tosiaan sen pitkän 17,3 km lenkin. Yhteensä kilometrejä on siis kertynyt reilut 36, mikä tarkoittaa sitä, että nyt olisi varmaan aika antaa jalkojen levätä. Polvissa ei vielä tunnu pahalta, mutta ehkä joskus voisi lopettaa ennen kuin niissä alkaa tuntua. Huomisen ainakin voisin ottaa levon kannalta. Sunnuntaina on varmaan pakko käydä kipaisemassa vaikka sitten vähän lyhyempi lenkki. Kävely ei täällä oikein innosta, kun ei ole sauvoja mukana, ja jotenkin on kiva nyt juosta vähän eri maisemissa kuin mihin olen tottunut.
Tai no tottunut ja tottunut. Olen elänyt näissä maisemissa 19 ensimmäistä vuottani, mutta jotenkin kaikki näyttää erilaiselta. Ehkä se johtuu siitä, että olen nykyään eri ihminen ja teen asioita, joista ennen vain haaveilin. Haaveilin nimittäin joskus teininä juoksemisesta ja että olisin normaalipainoinen, mutta jotenkin en vain uskaltanut ja osannut lähteä tavoittelemaan haluamaani. Nyt kuitenkin olen tässä, samoissa maisemissa, ja elän juuri sitä elämää, mistä joskus unelmoin. Se on aika hienoa.
Upeaa että pääset näkemään vanhat maisemat ihan "uusin silmin" :)
VastaaPoistaJa tulipa ihan itselekin kaipuu sinne pohjoiskarjalaan, vaikka en sieltä kotoisin olekaan, mutta lapsuudessa monia kesiä viettänyt siellä.
blueberry: Jännä tunne, kun periaatteessa kaikki maisemat ja ympäristö ovat todella tuttuja, mutta toisaalta tuntuu kuin olisin vieraassa paikassa, koska teen ja olen ihan eri lailla kuin ennen. :)
VastaaPoistaPohjois-Karjala on kieltämättä nätti paikka!