25

Jotenkin jännittää puolimaraton ihan sikana. Kai se alkaa tuntua sitä konkreettisemmalta, mitä lähempänä sitä olen. Oman osansa jännitykseen tuo tämä polvivammailu. Todella mahtavaa valmistautua puolimaratoniin kävelemällä. Toisaalta peruskunto 21,1 kilometrin selvittämiseen on jo olemassa, sillä jos 19,5 kilsaa taittuu vaikkakin vähän räpiköiden, niin ne loput 1,6 kilometriä sitten kontataan jos ei muuten.

Varala Maratonin nettisivuilla on julkaistu juoksutapahtuman reittivideo, mikäli joku haluaa tiirailla, millaisessa ympäristössä tulen sunnuntaina 4.9. hikoilemaan tukan päästä. Näytti ihan kivalta ja nätiltä reitiltä, ja jos video antoi korkeusvaihteluista minkäänlaista viitettä, reitillä ei vaikuttaisi olevan mitään kauhean pahoja tappomäkiä. Kiva siinä olisikin äheltää ekan kilometrin aikana kintut hapoille ja miettiä, että jaahas, tässä olisi vielä 20 mokomaa edessä.

Mitä tulee polveen, olen luottavainen. Kävin tänään sauvakäppäilemässä 9,4 kilometriä, ja polvi oli oikein oivan tuntuinen. Alamäissä tuntuu vielä vähän vihlontaa. Selvää on kuitenkin se, että elokuun juoksut tulen juoksemaan polvituen kanssa. Nyt ei oikein enää ole varaa kipeyttää polvea uudestaan. Puolimaratonin jälkeen viskaan tuen jonnekin komeron perukoille ja makaan sohvalla vaikka kuukauden jos on tarpeen. Tarkoitus nimittäin on pystyä jatkossa juoksemaan ilman tukea. Tämä puolimaratonhässäkkä nyt vain on vaatinut veronsa ja osoittanut, että näillä näkymin puolimaraton tulee jäämään pisimmäksi matkakseni ainakin mitä tulee juoksutapahtumiin. Toisin sanoen kohdallani puolimaratonia ei tule seuraamaan maraton. Mutta eipä se haittaa. En ole oikein koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen tai kunnianhimoinen urheilussa (varmaan siksi kun olin aina kaikkein paskin!) enkä osallistu Varalan tapahtumaankaan sen vuoksi, että lähtisin sinne skabaamaan muita vastaan. Kun ilmoittauduin viime joulukuussa puolimaratonille, päätin ottaa sen haasteena ja lähteä voittamaan itseni. Katsomaan onko minusta johonkin niin uskomattomaan suoritukseen. Nyt se hetki on ihan lähellä, ja olen samaan aikaan kauhusta kankeana mutta samaan aikaan järjettömän innoissani.