Katselin viime yönä Suurimman pudottajan seiskakauden viimeiset jaksot, ja on ne tyypit vain niin upeita. Vaikka olin kauden katsonut jo aiemmin, ihan samanlaisen vaikutuksen esimerkiksi Tara teki kuin ensimmäiselläkin katsontakerralla. Upea, upea taistelija.
Ron ei koskaan lukeutunut ehdottomiin lemppareihini, mutta maratonjaksossa hän veti kyllä minut täysin sanattomaksi tarjoten samalla kauden kolmannen ja viimeisen minua erityisen paljon sykähdyttäneen hetken (kaksi muuta olivat Daniel ja juoksumatto sekä Tara ja autonvetohaaste).
(kuvankaappaukset jaksosta S07E18)
Itketti taas niin maan pirusti. En tiedä, olenko koskaan nähnyt yhtä uskomatonta suoritusta. "Jos ei polvet kestä, niin sitten kävellään maraton vaikka kävelykepin kanssa." Asennetta, jumalauta! Minulle Ron opetti sen, ettei aina tarvitse olla se kaikkein nopein ja ensimmäisenä maalissa ollakseen voittaja.
Minäkin katsoin loput jaksot boxilta yhteen putkeen... ja itkeä piti! (voi taivas) Tara oli/on ehdoton idolini - mitähän hänelle kuuluu sarjan jälkeen? Ihan mieletön sisu (ja se auton vetohaaste!).
VastaaPoistaTM: Olen netistä kaivellut Taran kuulumisia, ja hän vaikuttaa muuttaneen elämänsä pysyvästi. Harrastaa triathloneja ja sen semmoista. :) Ihanaa!
VastaaPoista