Viikko on mennyt ruokailujen suhteen ihan ok, vaikkakin herkkujen kanssa olisin voinut olla vähän tiukempi. Keskiviikko-Ainon lisäksi eilisellä Ikea-reissulla maistui suklaa ja tänään olen mussuttanut miesystävän ostamaa pullaa. Periaatteessa on suht helppoa olla ostamatta herkkuja, mutta kun joku toinen kuskaa niitä kotiin, niin en minä vain pysty olemaan syömättä. Ja tämä tietysti kuulosti siltä, että syytän miestä (no, ehkä vähän syytänkin, hah), mutta itsehän minä olen se, joka ne herkut kitusiinsa upottaa. Harmittaa vain sinänsä, koska joku pulla nyt on sellaista, jota en itse edes ostaisi ja sitten sitä kuitenkin päätyy suuhun.
Liikuntarintamalla sen sijaan menee ihan huipusti. Olen tosi iloinen uusista juoksulenkkareistani ja siitä, että polveni on pysynyt ehdassa kunnossa, vaikka viimeisten kolmen viikon ajan olen juossut noin kolmeakymmentä kilometriä viikossa. Tämän viikon liikunnat näyttävät tältä:
Olen päättänyt ruveta juoksemaan vakiolenkkinä 10 kilsan reittiä. Lisäsin siis aiempaan 8,4 kilsan vakioreittiini 1,6 kilsan kiekon, ja pidennettyä reittiä on nyt tullut juostua pari kertaa, kivaa!
Tänään oli ihan mieletön juoksufiilis. Tuntui kuin siivet olisivat kasvaneet jalkoihin, ja jokainen solu minussa kannusti: "Juokse, nainen, juokse!" Oli aivan huikeaa. Teki mieli nostaa kädet ilmaan ja hihkua ilosta. Usein juoksulenkit ovat sellaista rutiininomaista tasaista junnaamista, mutta aina silloin tällöin sekaan mahtuu tällaisia helmiä, jolloin vain taivas on rajana. Ne ovat hetkiä, jolloin tajuaa tulleensa niin järjettömän pitkälle. Kymmenen kilometrin juoksulenkki tuosta vain ilman sen kummempia valmistautumisia ja josta palautuminen ei ole sen kummempi juttu kuin jos olisi käynyt kävelemässä.
Pakko muuten jakaa pari loistavaa lenkkibiisiä, joista olen viime aikoina tykännyt tosi paljon ja joista saa juostessa lisäpuhtia:
Lady Gagan Marry the Night on vain ihan mieletön varsinkin nyt kun on syksy ja hämärä alkaa laskeutua. Viime ja tämän syksyn perusteella voin sanoa, että syksy on minulle parasta aikaa juosta. Kesä menee jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa, mutta syksyllä tuntuu kuin pystyisin jälleen hengittämään ja fiilis lenkeillä on ihan eri.
Toinen vauhtibiisi on The Killersin When You Were Young. Videolla itse kappale tosin alkaa vasta puolentoista minuutin kohdalla, mutta tämän biisin kitarasoolo on ihan huippu. Sen aikana tekee aina mieli lisätä vauhtia ja loikata ilmaan.
Muita lenkkien kestosuosikkeja ovat esimerkiksi Arcade Firen No Cars Go, Charlotte Martinin The Dance, Brooke Fraserin Something in the Water ja Anna Abreun Hysteria. Sinänsä minulle ei ole tärkeää, onko lenkille valitsemani musiikki rytmikästä ja sellaista, johon on helppo sovittaa askelensa. Tykkään sen sijaan kuunnella biisejä, jotka herättävät minussa tunteita ja helpottavat niin sanottuun juoksukuplaan pääsemistä eli siihen flow-fiilikseen, kun olen vain minä ja kehoni ja se hetki.
Ihania juoksulenkkejä tai hetkiä minkä tahansa liikunnan parissa teille kaikille!
Mä niin allekirjoitan tuon herkkujutun. Joskus menen jopa karkkihyllylle katsomaan, mitä ostaisin ja sitten vain kävelen pois, eikä se tunnu edes vaikealta. Mutta auta armias, jos kotona on jotain hyvää. Varsinkin näkyvillä. En voi olla syömättä. Sinänsä hankalaa, kun samassa taloudessa asuu tässä suhteessa kaksi niin erilaista ihmistä. Ollaankin sovittu, että herkut laitetaan piiloon, eikä minulle kerrota niiden olemassaolosta, niin ne säilyvät paremmin. Ja vaikka tietäisinkin niitä olevan, tiedän, että ne eivät ole tarkoitettu minulle. Viime viikolla avokki kysyi, että voiko hän ottaa jälkiruoaksi jäätelöä, vaikka minulla onkin tämä herkuton kausi. Lupasin, eikä tullut edes mielihalu jäätelöön. Silloin tuntui hyvältä :)
VastaaPoistaKiva lukea, että juoksu kulkee. Olen huomannut, että kun jossain kohtaa lenkillä pääsee tuohon flow-tilaan, niin sillä hetkellä soiva biisi tulee aina mieleen siinä samassa paikassa.
Aku: Miehen kanssa jo tuossa taannoin sovittiin, ettei hän ostele tänne enää herkkuja, mutta kuulemma Lidlistä 50 prosentin alennuksella löytynyt pullapitko oli pakko ostaa. :) Ja minähän siinä pitkosta puputin sitten vähintään puolet. Pitäisi opetella hillitsemään itsensä, mutkun...
VastaaPoistaKiitos juoksubiisivinkeistä... On hyvä saada vaihtelua, mutta joskus uuden biisin etsiminen jo tuntuu aivan liian suurelta vaivalta :) Pitäisi tehdä niin kuin spinnningiä ohjaava ystäväni, että ihan missä tahansa ollessaan, kun hän kuulee hyvän/sopivan biisin, hän kirjoittaa sen ylös kännykkään ja ha! biisi on tallessa. Minusta ei samaa järjestelmällisyyttä löydy - valitettavasti!
VastaaPoistaTM: Kuuntelen aika paljon musiikkia, joten uusia tuttavuuksia tulee vastaan onneksi suhteellisen usein. Toisaalta osa vanhoista biiseistä on sellaisia, ettei niistä suostu luopumaan koskaan. :)
VastaaPoista