Viikko meni liikuntojen osalta ihan loistavasti. Liikuin yhteensä kuutena päivänä reippaita määriä. Esimerkiksi perjantaina kerrankin vältin kyydin tallille ja/tai takaisin, ja ratsastuksen lisäksi sille päivälle kertyi siis 10 kilometriä kävelyä. Torstain intervalliharjoittelu sen sijaan meni ihan käsille, sillä kroppa teki tenän puolen tunnin juoksun jälkeen, ja loppumatka meni sitten ihan vain hölkkäillessä. Kaiken lisäksi sain loppumatkasta yhdeltä aiemmalta lenkiltä tutun pistävän kivun oikealle alavatsaan, mikä pakotti hiljentämään kävelyyn pariksi minuutiksi. Sain kuitenkin sitten hölkättyä varovasti kotiin. Hiihtoon olen tykästynyt kovasti ja huomenna varmaan menen taas kiertämään pari kertaa latureitin ympäri.

Hieno uudenvuodenlupaukseni olla ostamatta joulusuklaita alesta ei ole ihan onnistunut, sillä en voinut vastustaa Vapaa Valinnan 50 prosentin alennusta, ja kahmin sieltä parin päivän aikana sekä Geisha Harmony -rasian että Twist-pussin. Nams ja mums. Hyvältä maistuivat!

Noh, huomenna alkaa uusi viikko ja josko nyt saisin skarpattua vähän paremmin syömisten kanssa. Liikuntojen suhteen aion jatkaa entiseen malliin.

(kuvalähde)

Uskomatonta mutta totta: painoni laski kuin laskikin joulukuussa! Vaaka näytti äsken lukemaa 81,6 kg eli joulukuun ensimmäisen päivän mittauksesta pudotusta oli 500 grammaa. Wow, en uskonut, että tämä olisi mahdollista. Tavoitteeni oli olla lihomatta, minkä toteutumista sinänsä epäilin useaan otteeseen vahvasti, mutta näköjään liikunta ja viime viikon palautuminen järkevään ruokavalioon teki tehtävänsä. Olen hurjan tyytyväinen ja tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Aloitin eilen matkakestävyyden treenaamisen puolimaratonia varten ja hölkkäsin 11,4 kilometrin pituisen lenkin. Oli muuten pisin lenkki, jonka olen koskaan juossut, mutta tuntui ihan hyvältä. Ajattelin nyt tehdä niin, että juoksen tuon lenkin tammikuun ajan kerran viikossa, ja helmikuussa lisään matkan mittaa ja juoksen viikoittain noin 14 kilometrin pituisen lenkin. Maaliskuussa juoksen 16 kilometriä, huhtikuussa 18 km ja toukokuussa aion sitten ensimmäisen kerran elämässäni juosta 21 kilometriä yhteen menoon. Siitä jääkin sitten mukavasti vielä kesä aikaa treenata kyseistä matkaa ja toivottavasti koko ajan reippaampaa tahtia.

Olen ihan valtavan onnellinen tästä kaikesta!

Siinä se nyt sitten on:

ILMOITTAUTUMINEN

Päiväys: 31.12.2010
Tapahtuman nimi: VARALA MARATON, TAMPERE
Aika: 04.09.2011

Perjantaina ilmoittauduin puolimaratonille ja tänään maksoin 35 euron arvoisen osallistumismaksun. Tätä ei kyllä olisi kukaan minusta joku aika sitten uskonut: maksaa nyt tuollainen summa siitä huvista, että joutuu juoksemaan 21 kilometriä yhteen kyytiin. Karmeintahan tässä on se, että tällä hetkellä 21 kilometriä ei todellakaan tästä kropasta irtoa, mutta hitto vieköön, kyllä se syyskuuhun mennessä irtoaa! En anna yhdenkään tekosyyn olla tavoitteeni tiellä. Jos on harjoiteltava 20 asteen pakkasessa, niin sitten pukeudutaan Michelin-mieheksi ja harjoitellaan.

Peruskuntoni on tällä hetkellä sen verran hyvässä kunnossa parin vuoden takaiseen verrattuna, että suhteellisen luottavainen olo minulla on puolimaratonin suhteen. Polvetkin ovat viime aikoina olleet kipuilematta eivätkä ole kiukutelleet juoksusta, joten uskallan luottaa, että ne kestävät myös puolimaratonin.

Olen miettinyt aikatavoitettani eli kahta ja puolta tuntia. Loppujen lopuksi ei sen ole väliä mihin aikaan puolimaratonista suoriudun; pääasiallinen tavoite on juosta koko matka. Toisaalta salainen tavoite on päästä ainakin alle kolmen tunnin ja siihen minulla jo tältä pohjalta pitäisi olla realistiset mahdollisuudet. Kahden ja puolen tunnin alittaminen vaatiikiin jo vauhtikestävyyden lisäämistä, mutta sen treenamistahan olenkin jo suunnitellut. No, turha kai tässä vaiheessa on moisia aikarajoja miettiä, kun aikaa kunnon ja vauhdin parantamiseen on vaikka kuinka. Joka tapauksessa pyrin harjoittelussa siihen, että jaksaisin juosta tuon 21 kilometriä hyvissä ajoin ennen virallista puolimaratonia, ettei sitten tarvitse olla lähtöviivalla kauhusta kankeana ja miettiä, pystynkö minä tähän edes ja mitä jos järjestäjät joutuvat noukkimaan minut jostain ojan pohjalta, jonne olen tuupertunut läkähdyksissäni. No joo, en usko, että siinä noin kävisi, mutta kaikenlaisia ajatuksia sitä itseään epäilevä mieli osaakin synnyttää. Kaiken kaikkiaan minulla kuitenkin on hyvä ja positiivinen mieli tämän asian suhteen.

Se vapaus, se riemu.

(kuvalähde)

Joulukuu on nyt takana, joten on aika tehdä yhteenveto joulukuun liikunnoista:

- juoksu 91,1 km
- kävely 38,4 km
- sauvakävely 12,6 km
- hiihto 8,6 km
- ratsastus 4 h

Välillä minusta tuntui, että joulukuu meni kaikin puolin ihan läskiksi, mutta näköjään onnistuin pakkasista ja muista tekosyistä huolimatta liikkumaan varsin hyvin. Laskin huvikseni joulukuun kilometrit yhteen, ja niitä oli kaiken kaikkiaan 150,7 eli olen tainnut alimitoittaa tämän tammikuun liikuntahaasteeni aika tehokkaasti. Uskon nimittäin, että tulen tässä kuussa liikkumaan huomattavasti enemmän kuin joulukuussa. Joten lienee siis syytä lisätä haastetta: lähden kunnianhimoisesti tavoittelemaan 150 liikutun kilometrin sijasta 200 kilometriä! Katsotaan miten käy.

Mitä tulee menneen viikon liikuntoihin niin niitä kertyi todella hyvä määrä. Ruokavaliokin on ruvennut järkevöitymään ja pahimmat herkkuvieroitusoireet ovat nyt takanapäin. Olen päässyt eroon turvotuksista, ja keskiviikon läskipunnituksessa selviää lopullinen (karu?) totuus joulukuusta ja sen vaikutuksista vaa'an lukemiin.

Mutta näyttipä vaaka mitä tahansa, minulla on hyvä olo. Liikunta on tehnyt ihmeitä kropan ja mielen vireystasolle. Lisäksi liikunta ei tunnu enää miltään velvollisuudelta tai pakolta, vaan usein tulee se fiilis, että nyt tekee mieli lähteä pihalle liikkumaan omaksi ilokseen. Kävin tällä viikolla poikkeuksellisesti ratsastamassa kahtena päivänä, ja tänään sain autokyydin tallille molempiin suuntiin. Kotiin tultuani oli sitten olo, että voisin liikkua hieman lisää ja kävin sitten hölkkäämässä rauhallisen 7 kilometrin lenkin.

Tuntuu aika hurjalta katsella noita liikuntamääriä, sillä en voi uskoa, että minä olen niiden takana. Eikä minusta tunnu mitenkään, että olisin rättipoikki ja että tekisi mieli olla liikauttamatta eväänsä seuraavaan kahteen viikoon. Ei tunnu lainkaan oudolta käyttää kahta tuntia liikuntaan päivässä. Kukapa olisi uskonut... vähiten varmaan minä itse!