Suunnittelin juuri Eniron karttojen avulla 19,5 ja 21,1 kilometrin lenkkireitit. Aika huisin jännää. Pelottaa, mutta toisaalta olisi kauhea hinku päästä kokeilemaan. Taitaa vain viikonlopuksi olla tulossa sen verran lämpimät kelit, että jää pitkät matkat juoksematta.

Hrrr. Henkinen valmistautuminen ensi viikkoa varten alkakoon!

On ihmeellistä, mikä merkitys psykologialla ja henkisellä tasapainolla on laihdutuksessa. Olen jo pitkään ollut samaa mieltä ihmisten kanssa, jotka sanovat, että laihdutus tapahtuu pään sisällä.

Viime viikolla jokin loksahti paikoilleen. Myrskyävänä vellova sisimpäni löysi viimein tyynemmille vesille, ja ruokavalioni siistiytyi kuin itsestään. Päivittäisistä kalorimääristä putosi pois arviolta 500-1000 kaloria, ja jos olin painon aiemmin saanut noilla periaatteessa ylimääräisillä syömisillä pidettyä paikoillaan, niin niiden jäätyä pois looginen seuraamus olisi painon putoaminen.

Ja miten kävi: päivän paino 77,0 kg (BMI 24,6). Jösses sentään! Viikossa pois 1,9 kiloa. Koko kevään ja alkukesän palloilin 78 ja 79 kilon välissä, joten varmasti pudotuksesta osa oli syömispöhöä + mahdollista hellelisää, mutta silti. En olisi ikinä uskonut. Tästä on ihan järkyttävän ihana lähteä jatkamaan matkaa. Tosin ensi viikon painotavoite on vakauttaa paino tuohon 77 kilon kieppeille, sillä tämä pudotus oli sen verran iso, että parempi laittaa jäitä hattuun.

Sitten muuta: Tein äsken 100 punnerruksen kolmosviikon kolmostehtävän, ja onnistuin! Ähelsin yhteensä 88 punnerrusta, ja periaatteessa kai voisin seuraavaksi jatkaa neljännelle viikolle, mutta pysyn alkuperäisessä suunnitelmassani ja teen viikon kolme uudestaan. Kävin muuten äsken ripustamassa pyykkejä pyykkituvan kuivaushuoneen naruille ja käsien nostelu tuntui aika kirpakalta, huh.

Huomenna se alkaa! Maikkari näyttää The Biggest Loserin seitsemännen tuotantokauden, joka lukeutuu sarjan ehdottomiin lempikausiini. Pakko se on varmaan uudestaan katsoa. Kaudella on mukana pari tyyppiä - Tara Costa ja Daniel Wright - jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen ja jääneet mieleeni, vaikka Amerikoissa taitaa syksyllä alkaa jo 12. tuotantokausi.

Iih, mun idoleita!

Liikuntaviikko meni tiiviisti sauvakävelyn parissa:


Edellisviikon sunnuntain pitkä juoksulenkki vaati palautumisaikaa, minkä lisäksi en suostu enää nykyisin juoksemaan helteellä, joten kävin sitten köpöttelemässä keppien kanssa kolmesti lenkkipolulla. Keskiviikkona skabasin myös 100 punnerrusta -ohjelman kolmannen viikon ensimmäisen päivän tehtävän (12 - 17 - 13 - 13 - väh. 17), vaikka etukäteen olin varma, että sen kanssa tulee kyllä kuolema. Tänään tein toisen päivän tehtävän (14 - 19 - 14 - 14 - väh. 19) ja huh huh. Suunnittelin, että ennen neljännelle viikolle siirtymistä teen tämän kolmannen viikon uudestaan - kunhan nyt ensin selviän kolmannen päivän tehtävästä.

Helteetkin hellittivät hetkeksi ja pääsin tänään juoksemaan. Kipaisin 8,4 kilometrin vakiolenkkini aikaan 59:49, jees. Alku- ja loppukävelyitä kertyi yhteensä perinteisen kilometrin verran. Tuntui hyvältä juosta. Viikon tauko oli tehnyt tehtävänsä, ja jalat tuntuivat levänneiltä ja voimakkailta.

Viikko oli liikuntojen kannalta ihan hyvä, vaikken paljoa juoksemaan päässytkään. Mutta toisaalta sauvakävely on loistavaa palauttavaa treeniä ja elättelen yhäkin toivoa allittomista päivistä...

Huh heinäkuu, ja huh mikä päivä. Kävin aamulla tallilla, ja jo hevosta hoitaessa ja satuloidessa tuli niin kuuma, että hiki valui otsaa pitkin. Käytiinkin Oskun kanssa ihan vain metsässä käppäilemässä, sillä ei tuossa säässä viitsi kauheasti kentällä huhkia jos voi tehdä jotain muuta. Mutta tosi inhottavan kostea ja kuuma sää, ja pyöräillessäni tallilta kotiin olo oli että voi jeesus.

Kotiin päästyäni pitikin sitten ruveta siivoamaan ihan hulluna, sillä äiti tulee huomenna yöksi, sillä menemme yhdessä erään kuolleen sukulaisen hautajaisiin. Minähän suoraan sanoen elän välillä yhdessä valtavassa kissankarvapallossa, mutta koska äiti pitää aina paikat tiptop, oli pakko saada tämä huusholli edes jonkinlaiseen tolkkuun. Imuroin, luuttusin lattiat, pesin vessan ja tiskasin, ja siihen kuluikin ihan kivasti aikaa. Sitten piti vielä käydä kaupassa ja muilla asioilla, ja nyt selkään koskee. Ei ole minusta kyllä enää ole mihinkään fyysiseen työhön, kun selkä reagoi jo yhden päivän aikana tällä tavoin. Kolme välilevyä on rapistunut ja neljä vuotta sitten kerrossiivous laukaisi iskiaskierteen, joka huipentui välilevynpullistumaan. No, onneksi tuli opiskeltua kääntäjäksi, niin voin homehtua sisällä istumatyössä kissankarvojen vallatessa asuntoni totaalisesti.

Ja mitä tulee huomisiin hautajaisiin, niin onpa mahtavaa pukeutua mustiin vaatteisiin tällaisella säällä. Varsinkin kun mitkään tuubitopit ja mikroshortsit (joita käytänkin tunnetusti erittäin usein) eivät tapahtuman luonteen vuoksi tule kysymykseen.

Asunto pysyi jokusen päivän viileänä helteistä huolimatta, mutta nyt taitaa sekin peli olla menetetty. Toivottavasti saisin yöllä edes nukutuksi. Tällä viikolla en ole viitsinyt käydä juoksemassakaan, sillä nuo lämpötilat ovat vähän liikaa keholle. Olenkin käynyt juoksulenkkien sijaan sauvakävelemässä. Selvisin muuten 100 punnerruksen kolmannen viikon ensimmäisestä päivästä! OMG. Sunnuntaina voisin yrittää äheltää toisen päivän tehtävän.

Tämä teksti on kyllä nyt ihan kauheaa sillisalaattia, mutta tämä kuumuus lamaannuttaa minut ihan täysin, enkä jaksa jäsennellä ajatuksiani lainkaan!

No, kirjataan vielä tähän loppuun yhteenveto kesäkuun liikunnoista:

- juoksu 109,3 km
- kävely 7,6 km
- sauvakävely 49 km
- pyöräily 30 km
- ratsastus 3 h 15 min
- punnerrukset 437 kpl

Oli hyvä kuukausi! Kilometrejä kertyi yhtensä 195,9 ja kuten näkyy olen kunnostautunut punnertamisessa suorastaan esimerkillisesti. Painoa nyt ei lähtenyt yhtään, mutta hitot siitä.