Keskiviikon läskipunnituksen tulos oli todella mieleinen: 78,8 kiloa. Laskua oli edellisestä viikosta 200 grammaa, mutta mikä tärkeintä olen nyt toista viikkoa peräkkäin alle 80 kilon! Pelkäsin, että parin viikon takaiset usean päivän kestäneet herkkukarkelot olisivat näkyneet viiveellä painossa, mutta hyvinhän tässä loppujen lopuksi kävi. Enää 400 grammaa jäljellä, iiks.

Keskiviikkona pidin vapaapäivän liikunnasta ja annoin polven huilia varmuuden vuoksi, vaikka ei se tuntunut ottaneen lainkaan itseensä tiistain juoksulenkistä. Eilen torstaina kävin sauvakävelemässä ja tänään on ratsastuksen vuoro. Huomiseksi on luvannut kivan leutoa säätä, joten ajattelin käydä hiihtämässä. Tulee nyt testattua kaikki mahdolliset lajit ja katsottua, miten polvi reagoi.

Tänään juoksin!

Olin lähdössä sauvakävelemään, mutta yhtäkkiä tuli fiilis, että tänään haluan taas kokeilla juoksua, joten pakkasin polven polvitukeen ja jätin sauvat kotiin. Pelotti ihan sairaasti ja olin varma, että heti kun otan ensimmäisen juoksuaskeleen oikealla jalalla, polveni sanoo poks ja rusahtaa suurin piirtein halki. Ei poksahtanut eikä rusahtanut, vaan kesti mallikkaasti kuuden kilometrin lenkin.

Olo oli kyllä ihan älyttömän tukkoinen ja kroppa tuntui painavan enemmän kuin koskaan juostessa, mutta siitä se matka taittui. Nyt kannattaa varmaan antaa polven taas hetki huilia, ja pitäytyä sauvakävelyssä, ettei polvi rasitu uudestaan. Mutta ehkäpä voisin viikonloppuna käydä taas varovasti juoksemassa.

Puolimaraton, kyllä täältä vielä tullaan!

Yksi viikko on jälleen pulkassa ja yhteenveto viikon liikunnoista näyttää tältä:


Olen jatkanut sauvakävelyn parissa, ja parin viikon tauon jälkeen pääsin taas ratsastamaankin. Sauvakävely on tuntunut viime aikoina tosi mukavalta lajilta, ja onhan se ihan loistavaa liikuntaa pakkasilla: ei rasita liikaa hengitysteitä ja koska koko kroppa tekee töitä, niin pysyy paremmin lämpimänä. Mutta kyllä minä silti odotan, että pääsen taas juoksemaan.

Osasin muuten pitää tällä viikolla kaksi vapaapäivää, joten siinäkin asiassa on tapahtumassa edistystä. Etenkin tuo lauantain vapaa oli polven kannalta luultavasti varsin tarpeellinen perjantain ratsastuksen ja kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen.

Täten julistan, että polvi on aika lailla jees. Eilen tein 5 kilometrin sauvakävelylenkin ilman polvitukea, ja polvi tuntui normaalilta. Tänään kävelin polvituetta yhteensä 10 kilometriä tallilla käynnin yhteydessä eikä polvi sen ihmeempiä valitellut. Ratsastaessa tuntui vähän jännältä keveyssä ravissa, mutta pakkasen takia mentiin Oskun kanssa enimmäkseen käyntiä, joten ei siitä sen kummempaa ongelmaa tullut.

Pakkasten kai pitäisi hellittää ensi viikolla, mikä tarkoittaa, että aion varovasti kokeilla taas juoksemista. Tarkoitus ei ole nyt heti lähteä kaahottamaan jotain 14 kilometrin lenkkiä, vaan ajattelin aloittaa noin viidellä kilometrillä. Siitä sitten hissuksiin eteenpäin. Ja jatkossa aion myös pyhittää lepopäivät aiempaa huolellisemmin.

Olen fiksautunut ajatusmaailmaan, että painoni putoaa vain jos käyn juoksulenkeillä. Olen tietoisesti pistänyt koko laihdutushomman vähän läskiksi sen jälkeen kun polveni kipeytyi: "En pääse juoksemaan, niin en laihdu kumminkaan, joten mennään nyt tälleen vähän puolivillaisesti sitten."

Herkkusaldo viime keskiviikosta lähtien:
- Aino Ihana Maitosuklaa (Minun pitäisi muuten ihan oikeasti ruveta saamaan jotain korvausta siitä, miten paljon tätä tuotetta blogissani mainostan! Valio, anyone?)
- 145 g suklaata (no kun Vapaa Valinnasta saa sellaisen kolme KitKatia sisältävän pakkauksen eurolla)
- 300 g irtokarkkeja
- 3/4 pellillistä pannukakkua

"Ja kun eihän sauvakävely mitenkään voi laihduttaa, kun eihän se ole juoksua. No, käydään nyt sauvakävelyllä kumminkin, jos se vaikka hyvällä tuurilla auttaisi pitämään painon samana."

Mitä näyttää vaaka: 79,0 kg. 1,3 kiloa vähemmän kuin viime viikolla. Painoindeksi 25,2. Matkaa jäljellä 600 grammaa. Huumorintajua kropallani ainakin tuntuu olevan.

Takana oli toki yksi plussaviikko ja viikko, jolloin paino pysyi samana, mutta hämmentävää tämä pudotus silti oli. Jotenkin tuntuu, että minulla on vielä paljon opittavaa, ja alan vähitellen ymmärtää niitä tarinoita ihmisistä, jotka ovat jopa useamman vuoden kituuttaneet 1000-1300 kalorin ruokavaliolla ilman että paino tuntuu putoavan minnekään. Sitten he ravitsemusterapeutin neuvosta nostavat kalorit jonnekin 1800-2000 tuntumaan, ja paino lähtee putoamaan.

Tänään itkin, koska olin onnellinen.

PS. Katsokaa tätä käyrää, miten lähellä se alkaa olla!


Edit: Tuosta herkkulistasta muuten puuttuu miesystävän tuoma 160 gramman suklaalevy, mutta sitä ei ilmeisesti muistini laske suklaaksi, koska ei ole itse ostettu!